Pataleipä

Koko kesän saimme malttamattomina odottaa uuden keittiömme valmistumista. Oli ihanaa kaivaa kaikki remonttipölyn alla lojuneet, yksinäiset ja hylätyt keittiötavarat takaisin käyttöön kesän jälkeen. Emaloitu valurautapatakin löysi paikkansa kaapin päältä kun ei muualle mahtunut ja sillä onkin leivottu nyt vihdoin ja viimein pataleipää! Leivästä tuli todella maukasta ja kuoresta tuli ihanan rapea. Olen aikaisemmin ollut täysi tunari sämpylöiden ja leipien leipomisessa, mutta pataleipä on ollut helppudessaan varsinainen pelastus.


PATALEIPÄ

6 dl vehnäjauhoa
1 dl tattarijauhoa
1,5 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
3,5-4 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää lämmin (vähintään 42 asteinen) vesi ja sekoita, mutta älä vaivaa. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan seistä huoneenlämmössä 12-24 tuntia.

Laita valurautapata kansineen kuumentumaan 225 asteeseen (Le Creuset-padan muovinuppi kestää vain 200 astetta eli jos käytät pataa usein yli 200 asteessa, niin on ehkä parempi ostaa metallinen nuppi tilalle, joka kestää korkeampia lämpötiloja.)

Kumoa taikinan jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin.

Nosta kuuma pata uunista ja kippaa taikina pataan. Kypsennä kannen alla 30 minuuttia, ota sitten kansi pois ja kypsennä leipää vielä 15 minuuttia. Kumoa leipä padasta ja anna jäähtyä kevyesti liinalla peitettynä.

Hasselbackan perunat

Viime blogikirjoituksesta on niin hävettävän pitkä aika etten enää edes oikein tiedä mistä aloittaa...

Kirjoitusinto katosi loppukesästä kuin tuhka tuuleen ja välillä kokkailukin on ollut ihan pakkopullaa. Tuijotan ruokakaupassa täyteen ahdettuja hyllyjä ja silti päässä lyö tyhjää. Puolisokin on ollut arkipäivät Lappeenrannassa, joten itselle kokkailu on tuntunut melko tylsältä. Toki olen ruokaa laittanut ja useimmiten hyvääkin sellaista, mutta silti olen ajatellut että eihän tätä nyt blogiin voi laittaa... Liian arkista, liian tylsää? Mutta totuushan on se, että arkiset ruoat ovat yleensä niitä suosituimpia ja helpoimmin lähestyttäviä. En ainakaan itse jaksa viikolla kokkailla sen ihmeellisempiä ruokia vaan hyvä kotiruoka on se, joka parhaiten maittaa.

Siksi nyt postaankin perunareseptin, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvä. Eli siis ihan vaan perunaa uunissa kypsennettynä.


Hasselbackan perunat

2-3 tasakokoista yleisperunaa/ruokailija
suolaa
pippuria
öljyä/voisulaa

Leikkaa kuorittuihin perunoihin ohuita viipaleita, varo kuitenkin ettet leikkaa pohjaan saakka.

Nosta perunat uunivuokaan viipaloidut puolet ylöspäin. Sivele perunat öljyllä tai voisulalla ja paista 200 asteisessa uunissa noin tunti.

Hasselbackan perunat saivat kaverikseen paistettua kuhaa ja tätä huippuhyvää Carl Loewen-nimistä Rieslingiä (Saksa, Mosel - 13,28€).

Ihanaa isänpäivää omalle ja kaikille muillekin isille!

Fat Ramen, Helsinki

Joskus on ihanaa olla vain itsekseen, kuljeskella aurinkoisia katuja pitkin ja kirjoittaa rauhassa ystävälle syntymäpäiväkorttia. Mennä siinä tahdissa, joka on itselle juuri sopiva. Tutkia ne kulmat ja maisemat, joihin harvemmin kiinnittää huomiota. Kuunnella kännykästä juuri niitä biisejä, joita joku muu ei voi sietää ja hypistellä Hietaniemen kirpputoripöytien jokaista lusikkaa, kulhoa, lautasta tai mitä tahansa keittiöön liittyvää. Eksyä ehkä hieman vahingossa kirpputoripöytien välistä ja tungoksesta Hietaniemen kauppahalliin ja jumittua samaan lounasjonoon kuin moni muukin, osa ehkä ihan suunnittellusti.

Lounaspaikkana toimi tällä kertaa Fat Ramen, joka on melko uusi tulokas Hietaniemen hallissa. Paikka tarjoilee japanilaishenkistä ramen-keittoa, jonka tärkein elementti syntyy pitkään haudutetusta liemestä. Valitsin listalta possu-annoksen, mutta muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla kuten kalaa ja tofua. Possu-annoksessa oli sekä nyhtöpossua että porsaan kylkeä, joka oli maustettu aivan nappiin. Liemi oli todella maukasta, mutta olisi ehkä tarvinnut pienen pienen lorauksen soijaa tai ripauksen suolaa, niin annos olisi ollut aivan kohdillaan. Makuasia tämäkin, mutta eipähän tarvitse enää haikailla ulkomaiden ramen-paikkoja kun oiva sellainen löytyy jo melkein naapurista! Ensi kerralla nappaan keiton kaveriksi vielä kimchiä, jos sitä sattuu olemaan jäljellä...

Fat Ramen

Hietaniemen kauppahalli, Helsinki

Lakritsijäätelö

Jep, tämä on juuri se resepti, joka vilisee monen muunkin blogin syövereissä eli jäätelö joka koostuu vain yksinkertaisimmillaan kahdesta raaka-aineesta eli kuohukermasta ja kondensoidusta maidosta! Vein tämän reseptin kuitenkin hieman luksus-tasolle eli tämä jäätelö koostuu peräti neljästä ainesosasta ja lopputulos kutkuttelee varmasti jokaisen lakritsifanin makuhermoja. Myös pieni varoituksen sana on paikallaan: jäätelö on todella tuhtia (ja niin ihanaa).

Ennen pakastusta...

LAKRITSIJÄÄTELÖ

2 dl kuohukermaa
1/3 prk kondensoitua maitoa
1/2 prk mascarponea
2-3 rkl Lakrids-merkkistä Salty liquorice-siirappia

Tuplaa ainekset, jos haluat tehdä jäätelöä isommalle porukalle!

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sitten mascarpone ja vatkaa kunnes se on sekoittunut hyvin kermavaahdon sekaan. Kääntele vaahdon joukkoon kondensoitu maito ja lakritsisiirappi. Jos vaahto tuntuu löysältä niin vatkaa sitä hetki. Kaada jäätelömassa vuokaan ja pakasta vähintään 5 tuntia (varsinkin jos teit isomman erän) tai yön yli. Ota hetkeksi huoneenlämpöön ennen tarjoilua.

Huom! Lakrids-siirappia löysin Töölöntorinkadun CeestaShop-kaupasta. Nettikaupassa siirappia ei valikoimassa ole, mutta hyllystä sitä löytyi monen purkin verran. Samaista siirappia olen viimeksi nähnyt Rovaniemellä Choco Deli & Bakeryssä (maailman parhaimmat konvehdit löytyvät tuolta) ja Helsingissä vain tuolla CeestaShopista, joten mitään perusmarketin kamaa tuo siirappi ei todellakaan ole... Voit toki käyttää kaupan valmista lakritsikastiketta ja sekoittaa sitä jäätelömassan joukkoon, jos siirapin etsiminen ei innosta.

Ja aivan oikein, tämä ei ole mitään kevyttä kamaa kun jäätelö sisältää sekä kuohukermaa että mascarponea. Jäätelöstä tuli myös melko tiivistä eli kauniita palloja en saanut aikaseksi millään. Jos haluat helposti lusikoitavaa jäätelöä niin vähennä silloin mascarponen määrää.

Voit myös tarjota vaahdon ilman pakastusta, jolloin se toimii hyvin moussena!

Gluteeniton mustikkapiirakka

Mökki + mustikkametsä + vieraat ovat yhtä kuin mustikkapiirakka. Kesän helpoin yhteenlasku ja resepti!

100 g voita huoneenlämpöisenä
3/4 dl sokeria
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
3/4 dl mantelijauhoa
0,5 dl maissitärkkelystä
1 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
4-5 dl mustikoita (tai sen verran että pohja täyttyy tasaisesti mustikoista)


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitten kananmunat sekaan yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeri-munavaahtoon. Levitä taikina (kuumalla) lusikalla piirasvuoan pohjalle (halkaisija kuvan piirasvuoassa 27 cm, voi olla pienempikin) ja lisää sitten mustikat. Paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.


P.s. Kiitos äidille valmiista reseptistä ja mustikkapiirakasta, nam.

Soup!

Ihanaa kun naapuriin ilmestyy uusia, kivoja ruokapaikkoja. Vaikka veikeä jogurttijäätelökahvila Yobot katosikin katukuvasta niin samaan osoitteeseen ilmestyi keittofanin unelma nimeltä Soup. Tämä kahden brittimiehen perustama old school fast food-paikka on todellakin tervetullut Töölöön.

Paikka on sisustettu mukavan pelkistetyllä tyylillä ja keitot ovat näin kahden kerran jälkeen olleet todella maukkaita. Keiton kanssa tarjotaan myös joka päivä tuoretta leipää ja muutamia lisukkeita, joita voi halutessaan lisäillä keittoon. Kaikki keitot ovat kasvispohjaisia ja joka päivä vaihtuvasta viiden eri keiton valikoimasta löytyi tänään myös kaksi kylmää keittoa. Suuri suositus keitoille, leivälle ja mukavalle (englanninkieliselle) palvelulle! Pikaruokaa parhaimmillaan.

Tomaatti-kookoskeitto

SOUP

Runeberginkatu 54 

Helsinki

http://www.soup.fi/ 

Vietnamilaiset kesärullat

Kesäloma alkoi viime viikolla ja ensimmäinen viikko vierähti kokonaan Turun suunnilla. Mökkeilyä, veneilyä, Ruisrock ja kummipojan synttärijuhlat. Kun on oikein tehokas lomailija, niin kaiken tuon saa helposti mahdutettua yhteen viikkoon... Tämä viikko on onneksi hieman rauhallisempi, ehtii jopa hieman miettiä mitä pakata seuraavalle reissulle, jolloin suuntana on Pärnu.

Eilen oli keksittävä melko kevyttä lounasta, koska illalla vietimme tyttöjen iltaa kolmen ruokalajin voimin. Olen kerran aikaisemminkin tehnyt vietnamilaisia rullia ja ne ovat kyllä kivaa ja raikasta purtavaa vaikka olinkin alkuun hieman skeptinen. Rullat ovat suhteellisen helppotekoisia, eniten aikaa menee lähinnä riisipaperien kastelemiseen ja vihannesten pilkkomiseen. Itse käytin näihin rulliin suikaloituna vain kurkkua ja porkkanaa ja lisäksi avokadoa, salaattia ja yrttejä.

Jotain proteiinia rulliin on myös hyvä lisätä. Itse käytin sulatettuja katkarapuja. Rullissa voi toki käyttää myös esimerkiksi ankkaa, tofua tai kalaa. Rullien sisään lisätään monesti myös vermiselli-nuudelia, mutta minusta se on vähän turhaa.

Rullailu onkin jo itsessään melkoinen taitolaji, riisipaperi on meinaa aika takertuvaa sorttia. Riisipaperi kastellaan pehmeäksi lautasella tai kulhossa, jossa on haaleaa vettä ja nostetaan sitten erilliselle lautaselle täyttämistä varten. Sitten täyte lisätään riisipaperin ylä- tai alareunaan, taitetaan molemmat sivut täytteen päälle ja rullataan. Kamalan vaikea selittää, mutta tekemällä oppii. Varmaan joku kätevä Youtube-video tästäkin touhusta löytyy...

Näihin rulliin tarvitset siis:

- katkarapuja (MSC-merkittyjä) 180 g, riittää hyvin noin 6-8 rullaan
- avokadoa
- kurkkua
- porkkanaa
- lehtipersiljaa
- korianteria
- salaattia

Rullat ovat itsessään melko miedon makuisia, joten parhaiten ne maistuvat kastikkeeseen dipattuna.

Kastike:
1/2 limen mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl soijaa
1½-2 rkl ruokosokeria
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
tilkka vettä, jos kastike maistuu liian voimakkaalta
tuoretta chiliä maun mukaan (itse käytin 1 teelusikallisen korealaista chilijauhetta kun muuta ei löytynyt)

Syö rullat heti valmistamisen jälkeen!

TASTE OF HELSINKI 2015

Yritin niin kovasti voittaa lippuja Taste of Helsinkiin muiden blogien kautta, mutta arpaonnea ei tällä kertaa ollut. Tajusin kuitenkin omaa lippua ostaessani, että tätä tapahtumaa ei ole ainakaan hinnalla pilattu. Olin tänä vuonna tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja rakastuin palavasti tähän gourmetfestivaaliin.

Taste of Helsinki alkoi jo torstaina, mutta olin ostanut oman lippuni lauantaille 13.6. klo 17-22 kattaukseen. Kävelin Kansalaistorin puistoa kohti hieman viiden jälkeen ja jono tapahtumaan oli aikamoisen pitkä. Ajattelin, että tässähän se ensimmäinen puoli tuntia sitten vierähtääkin, mutta olinkin jo hetkessä sisällä. Moni osti lippunsa vielä ovelta, joten extempore-vierailutkin olivat mahdollisia.

Vaikka jonossa tuntui, että ihmisiä tulisi olemaan tapahtuma-alueella tungokseen asti, niin tässäkin asiassa piti heittää ennakkoluulot olan yli. Ihmiset levittäytyivät ympäri aluetta niin tehokkaasti, että tungoksesta ei ollut tietoakaan. Ja tulipa hyvä fiilis kun ystävällinen 'samppanja-mies' kysyi heti sisään saavuttuani, että maistuisiko lasillinen. Jos lasillinen samppanjaa (Andre Clouet'n Blanc de Noirs Extra Brut) ja ystävällinen palvelu lähtevät 6 eurolla (siis markalla) niin olen myyty jo heti alussa. Lasin voi vuokrata 2 markan hintaan ja viinit tapahtumassa kustantavat 5-6 markkaa.

Olin siis jo tapahtuman alkumetreillä niin iloinen juomastani, auringosta ja ympärilläni olevista ihmisistäni, että osasin vain hymyillä. Sitten tulikin pitkä mietintätauko, kun yritin pohtia ensimmäsitä annostani... Ja käytin siihen varmasti ainakin vartin kun selasin vihkosesta ravintoloita ja annoksia kuola valuen.

Ensimmäinen ravintola oli Kaskis, joka oli varmasti yksi festareiden odotettuimista ravintoloista. Söin ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbeque-kastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Aivan mielettömän maukas annos. Possu oli mureaa ja barbeque-kastikeessa oli tuhti ja syvä maku.

Kaskis keräsi jonoa taakseen, mutta niin teki myös seuraava etappini Ragu. Nappasin matkaani kovasti kehutut annokset eli ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja simappipolentaa sekä jälkkäriksi lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Jono oli melko pitkä, mutta se eteni yllättävän nopeasti.

Karitsa-annos oli herkullinen ja polenta yllätti positiivisesti vaikka annos olikin jo hieman ehtinyt jäähtyä. Jälkkäri puolestaan oli yksi elämäni parhaita, sen ottaisin mukaani autiolle saarelle. Annoksessa kaikki elementit pelasivat yhteen. Lakritsi ja tilli olivat myös täydellinen pari toisilleen.

Olin jo näiden annosten jälkeen melko tyytyväinen, joten siirryin hetkeksi drinkin pariin. Liberty or Death tarjosi festareiden nimikkodrinksua, jossa oli muun muassa seljankukkaa ja minttua.

Drinkin jälkeen tekikin mieli jotain kevyttä ja raikasta syötävää, joten suuntasin Matti Jämsen Pop-up-kojulle. Nappasin matkaan mukaan "Toast skagen", piparjuurta ja kurkkua ja mansikkamaitoa Matin ja Maijan tapaan. Toast skagen ei oikein säväyttänyt, olihan se toki hyvää, mutta annos oli melko suolainen. Mansikkamaito oli puolestaan liian makea omaan makuuni. Syy oli ehkä siinä, että mansikoiden päälle taisi vahingossa tulla ainakin tupla-annos vaahtoa...

Taste of Helsingissä pääsee myös nauttimaan kokkausnäytöksistä. Kävin hakemassa lasillisen hyvää rieslingiä (Langhe Biancho Hérzu Riesling) Bel Mondon viinibaarista ja istahdin katsomaan kun Merituuli Lindström ja Teresa Välimäki kokkailivat ruokaa Merituulen uudesta Mökin keittokirjasta. Näytöstä oli mukava seurata, naiset antoivat jatkuvasti hyviä vinkkejä ja Mökin keittokirja vaikutti todella hyvältä teokselta. Taitaapa mennä kohta yksi tilaukseen...

Taste of Helsinkiä vieteltiin tänään viimeistä päivää ja oikein raikkaassa vesisateessa. Jos et tänä vuonna päässyt mukaan tai et ole koskaan aikaisemmin tapahtumaan osallistunut, niin suosittelen ehdottomasti osallistumaan ensi vuonna!

Pastaa, hernepestoa & paahdettua pekonia

Tässä oiva ohje kun pää lyö tyhjää ruokakaupassa ja ratikkaankin olisi jo pienoinen hoppu. Tämän annoksen ainekset kerää nopeasti ostoskoriin, varsinkin jos keittiöstä löytyy valmiina jo esimerkiksi valkosipulia ja basilikaa. Ja yksi neuvo vielä ennen reseptiä: annos vaatii kaverikseen nimenomaan pekonia.

Alkuperäinen resepti löytyy Glorian Ruoka & viini-lehdestä, numerosta 2/2015 tai Soppa365-sivustolta. Tein joitakin muutoksia ja oikopolkuja reseptiin, mutta muuten mentiin aika samalla kaavalla.

400 g pastaa
170 g pekonia

Hernepesto:
200 g pakasteherneitä
1/2 ruukkua basilikaa
1/2 dl raastettua parmesaania (itse käytin n. 1 dl)
2 rkl öljyä
3 rkl sitruunan mehua
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 valkosipulin kynsi

Lisäksi: öljyä ja sitruunan mehua


Soseuta sulaneet herneet, basilikan lehdet, parmesaaniraaste, öljy, sitruunamehu ja mausteet sauvasekoittimella (tai monitoimikoneessa) tasaiseksi tahnaksi. Hienonna valkosipulinkynsi joukkoon. Ohenna hernepestoa tarvittaessa pastan keitinvedellä.

Paahda pekonit paistinpannulla matalalla lämmöllä rapeiksi.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Kun pekonit ovat paahtuneet rapeiksi, voit halutessasi nostaa pekonipalat pannulta ja valuttaa ylimääräisen rasvan talouspaperille tai voit hyödyntää rasvan ja heittää keitetyn pastan paistinpannuun pekonin rasvan sekaan. Jos et halua käyttää pekonin rasvaa, niin lisää puhdistetulle pannulle noin 0,5 dl öljyä, ripaus suolaa ja purista sitruunamehua sekaan noin 2 rkl. Kaada sitten keitetty pasta joukkoon ja pyörittele. Voit sekoittaa osan hernepestosta pastan joukkoon ja osan käyttää annoksen päällä.

Laita lautaselle pastaa, hernepestoa ja pekonin paloja. Kruunaa annos vielä raastetulla sitruunan kuorella ja parmesaanilastuilla.

Vink vink! Hernepestoa voi käyttää myös leivän päällä levitteenä.

Muuttohommia, herkuttelua ja kaupungin aarteita

Onpas taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista lyhyen ajan sisällä. Aamulla pora lauloi naapurissa siihen malliin, että kirjoittemisesta ei meinannut tulla mitään.

Viime helmikuussa kerrostalossamme alkoi putkiremontti, jolloin väliaikainen asunto löytyi ystävän avustuksella muutaman korttelin päästä entisestä. Viime viikonloppuna olikin sitten muuttohommia ja väliaikaisesta asunnosta siirryttiin takaisin melkein omaan asuntoon eli olemme nyt evakossa muutaman kerroksen alempana, mutta sentään samassa kerrostalossa.

Edellisessä väliaikaisessa asunnossa oli tarkoitus majailla toukokuun loppuun ja niin kävikin. Meille oli vain unohdettu ilmoittaa, että omaan asuntoon ei ihan noin helpolla pääsekään ja remontti viivästyy. Helmikuussa oli nimittäin remontin yhteydessä tapahtunut vesivahinko, jota nyt sitten paikkaillaan urakalla ja ilmeisesti aika kiireellä kun sunnuntainakin täytyy aloittaa työt klo 8. En tiedä olisiko meille ilmoitettu ollenkaan remontin venymisestä ellen olisi itse soittanut, että milloin sitä kämppää pääsee siivoamaan. Asioilla on onneksi tapana järjestyä, meille järjestettiin asunto ja vesivahingonkin kääntyi lottovoitoksi. Omasta vanhasta keittiökopperosta - siis tästä alkuperäisestä pienestä keittiöstä - tulee ihan oikea keittiö! Siis sellainen, jossa on käytännölliset kaapit ja uusi tiskiallas, ehkä jopa uusi jääkaappi! Edellisen väliaikaisen asunnon keittiö oli omaakin pienempi, joten töölöläiset, pienet keittiöt on nyt muutamaan kertaan testattu ja, no... ihan toimiviksi todettu. Eipä ole tarvinnut vaihtaa blogin nimeä...

Onneksi elämään on mahtunut muutakin kuin pakkaamista ja tavaroiden purkamista. Viime viikon lauantai aloitettiin kahvin ja leivän voimalla, sitten tavarat kantoon tähän väliaikaiseen asuntoon #2 ja suihkun jälkeen Ravintola Eliteen syömään. Ravintola on ollut naapurissa kaikki nämä vuodet, mutta vasta nyt vierailin siellä ensimmäistä kertaa. Palvelu oli erinomaista ja oma Toast Skagen ja Prosecco Spumante Brut olivat oikein nappivalintoja. Illalla kävimme vielä puolison kanssa synttärimeiningeillä Ravintola Lusikassa nauttimassa tasting-menun. Ennen varsinaista illallista piti tietenkin vielä käydä nappaamassa muutama tapas ja lasi viiniä Soil Wine Roomissa, joka oli aivan ihana paikka. Erinomaisia viinejä ja laadukkaita tapaksia. Pidemmän kaavan mukainen ilta Soil Wine Roomissa on nyt (loputtomalla) to do-listalla.

Ravintola Lusikka oli palvelua myöten hyvä, muutamat annokset olisin voinut skipata kun taas suurimman osan maistelumenun annoksista olisin mielelläni nauttinut täysikokoisena. Mainittakoon nyt esimerkiksi korvasienirisoton, joka oli todella maukasta. Mutta ehkäpä postaan Lusikasta vielä erikseen...

Eilen sitten tallustelin Helsingin katuja pitkin ja löysin itseni uusista paikoista. Ensimmäinen visiitti oli kuitenkin vanha tuttu ja aina yhtä koukuttava Chez Marius-kauppa, josta mukaan tarttui timanttiteroitin. Eiköhän kohta Viktorinox toimi taas niin kuin ennenkin.

Ja nyt Italia-fanit hoi! Matka jatkui ostoksen jälkeen Bulevardia pitkin ja löysinkin pian itseni Casa Italiasta, jossa on myynnissä italialaisia juustoja ja makkaroita, antipastoja ja muita tuotteita. Paikan päällä voi nauttia myös lasin viiniä tai Proseccoa. Jäin ihastelemaan aitoja Balsamico-pulloja, siis juuri sitä pitkään kypsynyttä tummaa kultaa, jota tavallisista ruokakaupoista ei löydä. (Tavallisen kaupan balsamicot ovat lähinnä värjättyä etikkaa.) Tällä kertaa en ostanut kotiin tuliaisin, mutta taatusti palaan ostamaan paikan tuotteita tai juomaan lasin kuohuvaa. Ihastuttava paikka!

Siinä sitten tallustelin Mannerheimintietä, kun huomasin Hotelli Marskin mainostavan kirpputoria. No olihan siellä pakko käydä katsomassa ihan uteliaisuudesta ja meinasi kyllä suu loksahtaa kun näin kaikki ne käytöstä poistuneet kipot, kupit, astiat ja ruokailuvälineet. Pienimuotoista sekoamista taisi olla havaittavissa, mutta poistuin vain kahden pienen kattilan kanssa. Ylempi kuvan kattila jää vielä kokkailukäyttöön, mutta alempi saa kaverikseen muutaman yrttipurnukan...

Mukavaa viikon alkua kaikille! Ensi viikolla reseptejä tiedossa!

Kimchi-keitto

Viime perjantaina vietimme puolison kanssa korealaista iltaa, jolloin olin päättänyt kokeilla kimchi-keittoa. Reseptejä löytyy lukemattomia ja jokaisella kokilla on varmasti omat niksinsä maukkaan liemen loihtimisessa. Itse nappasin tämän kyseisen reseptin helppouden ja herkullisen kuvan perusteella täältä. Puolitin reseptin muutamia määriä lukuunottamatta ja vähensin hieman lisättävän nesteen määrää. Kuva ei oikein tee oikeutta tälle herkulliselle keitolla, joka on varmasti jokaisen kimchi-fanin mieleen.

200 g possunkylkeä siivuina
marinadi:
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/2 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl soijaa
1 tl seesamiöljyä
1 tl kalakastiketta

1 rkl voita
1 pieni sipuli kuutoituna
2,5 dl kimchiä (valutettuna ja tarvittaessa pilkottuna)
1 1/2 rkl gochujang-tahnaa
1/2-1 rkl gochugaru-chilihiutaleita
1 dl kimchi-nestettä
6-7 dl vettä tai kasvis/lihalientä
kevätsipulia koristeluun
(pehmeää tofua)

Leikkaa possukylkisiivut paloiksi kulhoon ja lisää marinadin ainekset joukkoon. Sekoita hyvin ja anna marinoitua 10 minuuttia.

Kuumenna kattila keskilämmölle ja sulata voi. Lisää marinoitu possunkylki ja paista noin 5 minuuttia. Lisää sitten sipuli ja paista toiset 5 minuuttia tai kunnes sipuli on mukavan pehmeää. Laita sekaan vielä kimchi, gochujang ja gochugaru. Anna kiehua kaksi minuuttia.

Lisää kimchi-neste ja vesi/liemi ja anna keiton kiehua noin 20 minuuttia. Maista lientä ja lisää tarvittaessa suolaa tai fondia. Lisää lopuksi halutessasi keittoon tofua ja koristele kevätsipulilla.

Makuja Filippiineiltä

Huhheijaa, tämä postaus tulee ihan hieman viiveellä. Filippiinien reissusta on jo aika kauan aikaa, mutta eihän nämä reissuvinkit nyt ihan heti vanhene. Eihän?

Palatkaamme siis viime vuoden joulukuuhun, jolloin vietimme Filippiineillä kolmisen viikkoa. Lensimme Etelä-Koreasta Filippiineille (Soul-Kalibo) ja päädyimme ensimmäisenä Boracay-saarelle, joka sijaitsee suunnilleen maan keskiosassa.

Filippiiniläinen ruoka ei herättänyt meissä kovin korkeita odotuksia. Ruoka on saanut vaikutteita aika monesta paikasta kuten Espanjasta ja Yhdysvalloista. Vaikutteita löytyy myös Kiinasta ja Meksikosta, josta monet mausteet ovat luultavasti tulleet kuten soija ja viinietikka. Tästä kaikesta on syntynyt siis aikamoinen soppa, kaikkine vaikutteineen ja mausteineen. Filippiiniläinen ruoka ei siis muistuta kovinkaan paljon 'aasialaista' ruokaa vaan mausteina käytetään pääsääntöisesti suolaa, pippuria ja valkosipulia.

Filippiineille iskenyt taifuuni hieman muokkasi reissuamme, koska teitä oli suljettu ja Manilan lentokentälle oli mahdotonta päästä. Reissun ensimmäisen viikon vietimme siis Boracay-saarella... Paikka ei miellyttänyt meitä kovinkaan paljon, mutta rantalomailuun se soveltuu oikein hyvin. Hyviäkin ruokia löytyi, kunhan lähti rannan tuntumasta vähän kauemmaksi seikkailemaan.

Boracay

Filippiineillä possu on kaiken a ja o. Sitä löytyy kaikkialta ja jokainen ruhonosa käytetään hyväksi niin kuin kuka tahansa järkevä ihminen tekisikin.

Sisig on hyvin yleinen ruoka Filippiineillä ja se on tehty possun pään eri osista. Kärsä, posket ja ynnä muut osaset on paloiteltu pieniksi paloiksi ja ruoka tarjoillaan valurautaiselta, sihisevältä lautaselta. Alla olevan kuvan annos oli reissumme ensimmäinen paikallinen ruoka, jota maistoimme. Ruoka oli melko mautonta ja sitkeää, joten ei ihan paras alku nälkäisille ja uteliaille reissaajille... Hyvää ehkä hyvin tehtynä. Ehkä.
 

Sisig

Adobo on myös yksi tunnetuimmista filippiiniläisistä ruoista. Adobo on kana- tai possupataa (joskus myös molempia), jonka maustamiseen on käytetty mm. soijaa ja etikkaa. Kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy vaikka söimmekin kyseistä ruokaa kaksi kertaa ja ilmeisen väärissä paikoissa, koska ruoka oli aika epäonnistunutta. Reissun jälkeen tajusin, että olen jopa kokannut kyseistä ruokaa Kauhaa ja rakkautta-blogin ohjeella (oikein hyvä). Helsingin Sanoman linkistä löytyy myös resepti tähän 'epäviralliseen' kansallisruokaan. Menee ehdottomasti kokeiluun.

Boracayn D'Talipapan markkinoilla pääset ihailemaan kaiken krääsän lisäksi mereneläviä. Tiskien vierestä löytyy ravintoloita, joissa pääset herkuttelemaan ostamillasi merenelävillä kunhan ensin kannat ostamasi saaliit ravintolaan. Siellä ne punnitaan ja saat itse valita kokkaustavan ja kastikkeet. Ruoan hinta koostuu siis painosta ja kokkaustavasta. Mitään halpaa touhua se ei kuitenkaan ole, joten merenelävien hinnoista kannattaa yrittää tinkiä. Tarkista myös kalojen tuoreus, haistele ja tutki ne tarkkaan.

Kaikki ruoat olivat hyviä, vaikka katkaravut olivatkin hieman ylikypsiä ja kastike aika makeaa. Grillattu kala oli yksi parhaista annoksista. Ruokajuomana juotiin paikallista Tanduya-merkkistä rommia ja colaa. Kummasti alkoi reissun lopussa pelkkä colakin maistumaan rommilta...

Chicken inasal

Chicken inasal on grillatua kanaa, jonka kullankeltainen väri tulee annatto-öljystä. Annatto-pensaan hedelmä pitää sisällään tiilenpunaisia siemeniä, joista valmistetaan muun muassa juuri öljyä. Espanjalaiset veivät aikoinaan mausteen Filippiineille ja sitä käytetään paljon paikallisissa ruoissa. Jokaiseen ruokaan sopii mango shake!

Täytyy tässä välissä kertoa, että söimme Boracaylla myös todella hyviä ruokia korealaisessa ravintolassa... Boracay on korealaisten suuressa suosiossa, koska Soulista on hyvät yhteydet Kalibon lentokentälle ja sieltä pääsee helposti Boracay-saarelle. Lento kestää muistaakseni noin 4,5 tuntia.

Kylmää nuudelisoppaa - Naengmyeon

Kimchi-soppaa ja lisukkeita

Boracay-saarelta siirryimme Siquijor-saarelle. Todettakoon, että ainakaan bussilla matkustaminen ei ole Filippiineillä siitä mukavimmasta päästä.Tiet ovat kuoppaisia, mutta kyydit ovat kyllä edullisia. Perille pääseminen kestää teiden huonon kunnon vuoksi kauan ja senkin takia, että varsinaisia pysäkkejä ei taida olla muualla kuin pääteasemalla. Ihmisiä saattaa tulla kyytiin välillä 20 metrin välein, joka hidastaa hommaa aika lailla. Kiihdytys, pysähdys, kiihdytys, pysähdys ja sitä rataa. Etsi siis bussi, jossa lukee "One stop". Helpottaa matkantekoa huomattavasti.

SIQUIJOR

Matka Boraycaysta Siquijor-saarelle on pitkä ja ehkä hieman tuskainen, mutta saari on kaikessa mystisyydessään ja kauneudessaan paratiisi. Juuri sellainen paikka, jota etsimme. Monet paikalliset kauhistuivat sitä, että olimme matkalla Siquijor-saarelle, koska siellä esiintyy mustaa ja valkoista magiaa ja monet kertoivat hurjia tarinoita siitä, kuinka ihmiset ovat seonneet saarella. Meille saari aiheutti vain ja ainoastaan positiivisia vaikutuksia mielialaan ja olemukseen. Ihmiset olivat aidosti ystävällisiä ja maisemat huikean kauniita. Saarelta löytyy myös paljon nähtävää kuten vesiputouksia ja rantoja. Skootterilla pääsee helposti paikasta toiseen.

Näkymä parvekkeelta

Tuoretta kookosvettä

Buko pie

Buko pie on tehty taikinasta ja nuoren kookoksen hedelmälihasta. Piirakka on aavistuksen makea ja hyvin täyttävä. Tätäkin herkkua maistoimme aivan sattumalta kun kaupustelija ilmestyi majapaikkamme takapihalle näitä myymään.

Grillailua

Filippiiläiset ovat kovia grillaamaan. Ritilällä tirisee useimmiten kanan koipipalat tai muut herkulliset osat kuten kanan suoli. Liha on väriltään punertavaa, joka tulee marinadista. Lechon manok on kokonaan grillattu kana, jota löytyy monesta katuruokakojusta. Lechon on puolestaan kokonaan grillattu possu, jota tarjotaan yleensä juhlissa.

San Miguel Flavored beer, grillattua kanaa ja riisiä pienissä kääröissä

Kanan suolia ja lihaa

Balut

Balut ei ehkä sovi heikkohermoisimmille. Balut on keitetty ankan (tai kanan) muna, jonka sisällä on jo melko pitkälle kehittynyt sikiö. Balut on suosittu katuruoka ja se tarjoillaan maustetun viinietikan kanssa.

Paikallisia keittoja/pataruokia kannattaa ehdottomasti maistaa. Teiden varsilta löytyy paljon kojuja, jotka notkuvat erikokoisia kattiloita täynnä herkullisia liemiä. Liemet ovat muhineet lihapaloineen ja luineen varmasti tuntikauseja ja maku on sen mukainen. Meille keitot olivat useimmiten aamupalaa, paikallisille lounaita... Yksi parhaista keitoista oli tuo kuvan oikeassa alalaidassa oleva mungpapu-keitto. Yleisesti Filippiineillä syödään aamupalaksi riisiä, paistettua kananmunaa ja lihaa kuten pekonia, chorizoa tai corn beef-lihasäilykettä.

Tuoretta lihaa, kalaa ja kasviksia kannattaa ehdottomasti hankkia, varsinkin jos majapaikasta löytyy grilli ja keittiö. Oli ihanaa päästä välillä itsekin keittiön puolelle hääräämään. Siquijorilla grillasimme kalaa, possua ja söimme paljon vihanneksia.

Jakkihedelmä eli jackfruit tuli myös tutuksi tällä reissulla. Maku voi olla ensikertalaiselle melko outo, mutta kun makuun tottuu niin se on jopa koukuttava naposteltava. Hedelmäliha sijaitsee isojen siemenien ympärillä. ja parhaiten hedelmälihan saa irti ihan sormilla repimällä. Vielä pikku huomautuksen sananen tuosta hedelmästä... Hedelmästä irtoaa valkoista, hyvin liiman oloista nestettä, jota on aika mahdoton saada käsistä (vaatteista puhumattakaan) pois ellei halua hieroa käsiään epätoivoisesti rantahiekassa. Kookosöljyä tai kerosiinia auttaa asiaa, mutta niitä nyt harvoin omasta rinkasta löytyy.

Viimeistä palaa myöten

Calamansi muistuttaa pientä limeä, mutta on maultaan hyvin erilainen. Calamansia käytetään ruoanlaittoon ja siitä tehdään muun muassa mehua, joka muistuttaa väriltään appelsiinimehua. Maku on samaan aikaan makea ja hieman kirpeä. Kämmeneltä löytyy myös räjähtävän tulisia bird's eye eli siling labuyo-chilejä.

Vietimme joulun Cebu Cityssä, melkoisen prameassa Marco Polo-hotellissa. Miten ihanaa olikaan painaa päänsä puhtaan valkoiseen ja muhkeaan sänkyyn ja nauttia ihana jouluateria hotellin terassin yläilmoissa Blu Bar & Grill-nimisessä raflassa, noin 300 metrin korkeudessa. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu ystävällistä. Hotelliyöt olivat kaiken lisäksi hyvässä tarjouksessa eikä hinta todellakaan päätä huimannut.

Bantayan Island ja taivaallista possua

Vaikka kuinka nautinkin yläilmoissa syömisestä ja viinin siemailusta, niin hyvin yksinkertainen ruoka oli tällä kertaa se mieleenpainuvin kokemus. Siksi tämä postaus on parasta päättääkin reissun ylivoimaisesti parhaaseen ruokaan eli liempoon. Liempo on rapeaksi grillattua porsaankylkeä. Yksinkertaista, mehevää, rapeaa ja taivaallista. Söimme annoksen riisin kanssa eikä se tarvinnut seurakseen mitään muuta. Paitsi komeaa seuraa tietenkin.


*

Joitakin ruokaan liittyviä faktoja otettu mm. näistä linkeistä:

http://www.filippiinit-seura.fi/ruokakulttuuri.html
http://kerranelamassa.fi/filippiinit-opas/filippiinilainen-keittio-ja-ruoka/