maanantai 25. toukokuuta 2015

Kimchi-keitto

Viime perjantaina vietimme puolison kanssa korealaista iltaa, jolloin olin päättänyt kokeilla kimchi-keittoa. Reseptejä löytyy lukemattomia ja jokaisella kokilla on varmasti omat niksinsä maukkaan liemen loihtimisessa. Itse nappasin tämän kyseisen reseptin helppouden ja herkullisen kuvan perusteella täältä. Puolitin reseptin muutamia määriä lukuunottamatta ja vähensin hieman lisättävän nesteen määrää. Kuva ei oikein tee oikeutta tälle herkulliselle keitolla, joka on varmasti jokaisen kimchi-fanin mieleen.



200 g possunkylkeä siivuina
marinadi:
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/2 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl soijaa
1 tl seesamiöljyä
1 tl kalakastiketta

1 rkl voita
1 pieni sipuli kuutoituna
2,5 dl kimchiä (valutettuna ja tarvittaessa pilkottuna)
1 1/2 rkl gochujang-tahnaa
1/2-1 rkl gochugaru-chilihiutaleita
1 dl kimchi-nestettä
6-7 dl vettä tai kasvis/lihalientä
kevätsipulia koristeluun
(pehmeää tofua)

Leikkaa possukylkisiivut paloiksi kulhoon ja lisää marinadin ainekset joukkoon. Sekoita hyvin ja anna marinoitua 10 minuuttia.

Kuumenna kattila keskilämmölle ja sulata voi. Lisää marinoitu possunkylki ja paista noin 5 minuuttia. Lisää sitten sipuli ja paista toiset 5 minuuttia tai kunnes sipuli on mukavan pehmeää. Laita sekaan vielä kimchi, gochujang ja gochugaru. Anna kiehua kaksi minuuttia.

Lisää kimchi-neste ja vesi/liemi ja anna keiton kiehua noin 20 minuuttia. Maista lientä ja lisää tarvittaessa suolaa tai fondia. Lisää lopuksi halutessasi keittoon tofua ja koristele kevätsipulilla.

torstai 14. toukokuuta 2015

Makuja Filippiineiltä

Huhheijaa, tämä postaus tulee ihan hieman viiveellä. Filippiinien reissusta on jo aika kauan aikaa, mutta eihän nämä reissuvinkit nyt ihan heti vanhene. Eihän?

Palatkaamme siis viime vuoden joulukuuhun, jolloin vietimme Filippiineillä kolmisen viikkoa. Lensimme Etelä-Koreasta Filippiineille (Soul-Kalibo) ja päädyimme ensimmäisenä Boracay-saarelle, joka sijaitsee suunnilleen maan keskiosassa.

Filippiiniläinen ruoka ei herättänyt meissä kovin korkeita odotuksia. Ruoka on saanut vaikutteita aika monesta paikasta kuten Espanjasta ja Yhdysvalloista. Vaikutteita löytyy myös Kiinasta ja Meksikosta, josta monet mausteet ovat luultavasti tulleet kuten soija ja viinietikka. Tästä kaikesta on syntynyt siis aikamoinen soppa, kaikkine vaikutteineen ja mausteineen. Filippiiniläinen ruoka ei siis muistuta kovinkaan paljon 'aasialaista' ruokaa vaan mausteina käytetään pääsääntöisesti suolaa, pippuria ja valkosipulia.

Filippiineille iskenyt taifuuni hieman muokkasi reissuamme, koska teitä oli suljettu ja Manilan lentokentälle oli mahdotonta päästä. Reissun ensimmäisen viikon vietimme siis Boracay-saarella... Paikka ei miellyttänyt meitä kovinkaan paljon, mutta rantalomailuun se soveltuu oikein hyvin. Hyviäkin ruokia löytyi, kunhan lähti rannan tuntumasta vähän kauemmaksi seikkailemaan.


Boracay


Filippiineillä possu on kaiken a ja o. Sitä löytyy kaikkialta ja jokainen ruhonosa käytetään hyväksi niin kuin kuka tahansa järkevä ihminen tekisikin.

Sisig on hyvin yleinen ruoka Filippiineillä ja se on tehty possun pään eri osista. Kärsä, posket ja ynnä muut osaset on paloiteltu pieniksi paloiksi ja ruoka tarjoillaan valurautaiselta, sihisevältä lautaselta. Alla olevan kuvan annos oli reissumme ensimmäinen paikallinen ruoka, jota maistoimme. Ruoka oli melko mautonta ja sitkeää, joten ei ihan paras alku nälkäisille ja uteliaille reissaajille... Hyvää ehkä hyvin tehtynä. Ehkä.
 

Sisig


Adobo on myös yksi tunnetuimmista filippiiniläisistä ruoista. Adobo on kana- tai possupataa (joskus myös molempia), jonka maustamiseen on käytetty mm. soijaa ja etikkaa. Kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy vaikka söimmekin kyseistä ruokaa kaksi kertaa ja ilmeisen väärissä paikoissa, koska ruoka oli aika epäonnistunutta. Reissun jälkeen tajusin, että olen jopa kokannut kyseistä ruokaa Kauhaa ja rakkautta-blogin ohjeella (oikein hyvä). Helsingin Sanoman linkistä löytyy myös resepti tähän 'epäviralliseen' kansallisruokaan. Menee ehdottomasti kokeiluun.

Boracayn D'Talipapan markkinoilla pääset ihailemaan kaiken krääsän lisäksi mereneläviä. Tiskien vierestä löytyy ravintoloita, joissa pääset herkuttelemaan ostamillasi merenelävillä kunhan ensin kannat ostamasi saaliit ravintolaan. Siellä ne punnitaan ja saat itse valita kokkaustavan ja kastikkeet. Ruoan hinta koostuu siis painosta ja kokkaustavasta. Mitään halpaa touhua se ei kuitenkaan ole, joten merenelävien hinnoista kannattaa yrittää tinkiä. Tarkista myös kalojen tuoreus, haistele ja tutki ne tarkkaan.




















Kaikki ruoat olivat hyviä, vaikka katkaravut olivatkin hieman ylikypsiä ja kastike aika makeaa. Grillattu kala oli yksi parhaista annoksista. Ruokajuomana juotiin paikallista Tanduya-merkkistä rommia ja colaa. Kummasti alkoi reissun lopussa pelkkä colakin maistumaan rommilta...


Chicken inasal

Chicken inasal on grillatua kanaa, jonka kullankeltainen väri tulee annatto-öljystä. Annatto-pensaan hedelmä pitää sisällään tiilenpunaisia siemeniä, joista valmistetaan muun muassa juuri öljyä. Espanjalaiset veivät aikoinaan mausteen Filippiineille ja sitä käytetään paljon paikallisissa ruoissa. Jokaiseen ruokaan sopii mango shake!

Täytyy tässä välissä kertoa, että söimme Boracaylla myös todella hyviä ruokia korealaisessa ravintolassa... Boracay on korealaisten suuressa suosiossa, koska Soulista on hyvät yhteydet Kalibon lentokentälle ja sieltä pääsee helposti Boracay-saarelle. Lento kestää muistaakseni noin 4,5 tuntia.


Kylmää nuudelisoppaa - Naengmyeon


Kimchi-soppaa ja lisukkeita





Boracay-saarelta siirryimme Siquijor-saarelle. Todettakoon, että ainakaan bussilla matkustaminen ei ole Filippiineillä siitä mukavimmasta päästä.Tiet ovat kuoppaisia, mutta kyydit ovat kyllä edullisia. Perille pääseminen kestää teiden huonon kunnon vuoksi kauan ja senkin takia, että varsinaisia pysäkkejä ei taida olla muualla kuin pääteasemalla. Ihmisiä saattaa tulla kyytiin välillä 20 metrin välein, joka hidastaa hommaa aika lailla. Kiihdytys, pysähdys, kiihdytys, pysähdys ja sitä rataa. Etsi siis bussi, jossa lukee "One stop". Helpottaa matkantekoa huomattavasti.


SIQUIJOR

Matka Boraycaysta Siquijor-saarelle on pitkä ja ehkä hieman tuskainen, mutta saari on kaikessa mystisyydessään ja kauneudessaan paratiisi. Juuri sellainen paikka, jota etsimme. Monet paikalliset kauhistuivat sitä, että olimme matkalla Siquijor-saarelle, koska siellä esiintyy mustaa ja valkoista magiaa ja monet kertoivat hurjia tarinoita siitä, kuinka ihmiset ovat seonneet saarella. Meille saari aiheutti vain ja ainoastaan positiivisia vaikutuksia mielialaan ja olemukseen. Ihmiset olivat aidosti ystävällisiä ja maisemat huikean kauniita. Saarelta löytyy myös paljon nähtävää kuten vesiputouksia ja rantoja. Skootterilla pääsee helposti paikasta toiseen.


Näkymä parvekkeelta




Tuoretta kookosvettä


Buko pie

Buko pie on tehty taikinasta ja nuoren kookoksen hedelmälihasta. Piirakka on aavistuksen makea ja hyvin täyttävä. Tätäkin herkkua maistoimme aivan sattumalta kun kaupustelija ilmestyi majapaikkamme takapihalle näitä myymään.


Grillailua

Filippiiläiset ovat kovia grillaamaan. Ritilällä tirisee useimmiten kanan koipipalat tai muut herkulliset osat kuten kanan suoli. Liha on väriltään punertavaa, joka tulee marinadista. Lechon manok on kokonaan grillattu kana, jota löytyy monesta katuruokakojusta. Lechon on puolestaan kokonaan grillattu possu, jota tarjotaan yleensä juhlissa.


San Miguel Flavored beer, grillattua kanaa ja riisiä pienissä kääröissä



Kanan suolia ja lihaa



Balut

Balut ei ehkä sovi heikkohermoisimmille. Balut on keitetty ankan (tai kanan) muna, jonka sisällä on jo melko pitkälle kehittynyt sikiö. Balut on suosittu katuruoka ja se tarjoillaan maustetun viinietikan kanssa.




Paikallisia keittoja/pataruokia kannattaa ehdottomasti maistaa. Teiden varsilta löytyy paljon kojuja, jotka notkuvat erikokoisia kattiloita täynnä herkullisia liemiä. Liemet ovat muhineet lihapaloineen ja luineen varmasti tuntikauseja ja maku on sen mukainen. Meille keitot olivat useimmiten aamupalaa, paikallisille lounaita... Yksi parhaista keitoista oli tuo kuvan oikeassa alalaidassa oleva mungpapu-keitto. Yleisesti Filippiineillä syödään aamupalaksi riisiä, paistettua kananmunaa ja lihaa kuten pekonia, chorizoa tai corn beef-lihasäilykettä.






Tuoretta lihaa, kalaa ja kasviksia kannattaa ehdottomasti hankkia, varsinkin jos majapaikasta löytyy grilli ja keittiö. Oli ihanaa päästä välillä itsekin keittiön puolelle hääräämään. Siquijorilla grillasimme kalaa, possua ja söimme paljon vihanneksia.




Jakkihedelmä eli jackfruit tuli myös tutuksi tällä reissulla. Maku voi olla ensikertalaiselle melko outo, mutta kun makuun tottuu niin se on jopa koukuttava naposteltava. Hedelmäliha sijaitsee isojen siemenien ympärillä. ja parhaiten hedelmälihan saa irti ihan sormilla repimällä. Vielä pikku huomautuksen sananen tuosta hedelmästä... Hedelmästä irtoaa valkoista, hyvin liiman oloista nestettä, jota on aika mahdoton saada käsistä (vaatteista puhumattakaan) pois ellei halua hieroa käsiään epätoivoisesti rantahiekassa. Kookosöljyä tai kerosiinia auttaa asiaa, mutta niitä nyt harvoin omasta rinkasta löytyy.


Viimeistä palaa myöten








Calamansi muistuttaa pientä limeä, mutta on maultaan hyvin erilainen. Calamansia käytetään ruoanlaittoon ja siitä tehdään muun muassa mehua, joka muistuttaa väriltään appelsiinimehua. Maku on samaan aikaan makea ja hieman kirpeä. Kämmeneltä löytyy myös räjähtävän tulisia bird's eye eli siling labuyo-chilejä.

Vietimme joulun Cebu Cityssä, melkoisen prameassa Marco Polo-hotellissa. Miten ihanaa olikaan painaa päänsä puhtaan valkoiseen ja muhkeaan sänkyyn ja nauttia ihana jouluateria hotellin terassin yläilmoissa Blu Bar & Grill-nimisessä raflassa, noin 300 metrin korkeudessa. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu ystävällistä. Hotelliyöt olivat kaiken lisäksi hyvässä tarjouksessa eikä hinta todellakaan päätä huimannut.


Bantayan Island ja taivaallista possua

Vaikka kuinka nautinkin yläilmoissa syömisestä ja viinin siemailusta, niin hyvin yksinkertainen ruoka oli tällä kertaa se mieleenpainuvin kokemus. Siksi tämä postaus on parasta päättääkin reissun ylivoimaisesti parhaaseen ruokaan eli liempoon. Liempo on rapeaksi grillattua porsaankylkeä. Yksinkertaista, mehevää, rapeaa ja taivaallista. Söimme annoksen riisin kanssa eikä se tarvinnut seurakseen mitään muuta. Paitsi komeaa seuraa tietenkin.


*

Joitakin ruokaan liittyviä faktoja otettu mm. näistä linkeistä:

http://www.filippiinit-seura.fi/ruokakulttuuri.html
http://kerranelamassa.fi/filippiinit-opas/filippiinilainen-keittio-ja-ruoka/




maanantai 11. toukokuuta 2015

Keväinen menu

Tänä vuonna Äitienpäivää juhlistettiin parsalla, koska se sattuu olemaan äipän herkkua. Sisällytin parsaa sekä alku- että pääruokaan. Toiveina oli ainakin parsaa, uppomunaa ja hollandaise-kastiketta, jotka sitten parhaani mukaan toteutin täällä pienen pienessä keittiössäni. Oli muutenkin mukavaa panostaa sunnuntain kokkailuihin, varsinkin kun en oikeastaan kokkailut itse tällä viikolla kertaakaan. Alkuviikko meni lähinnä leipää ja eineksiä mutustaen ja loppuviikosta puoliso hoiti kokkailun. Sain mahani täyteen ihanaa pastakastiketta ja täytettyä kananrintaa. Olin vaikuttunut!

Tässä menussa kakun voi tehdä jo kätevästi edellisenä päivänä. Muut herkut tekisin samana päivänä. Peruna-parsasalaatin perunat voi toki keittää jo edellisenä päivänä, varsinkin jos ostoskoriin sujahti hieman liian jauhoisia perunoita.



UUNIPARSAA, UPPOMUNAA JA PIKAHOLLANDAISE
*
SITRUUNAINEN PERUNA-PARSASALAATTI JA PAISTETTUA SIIKAA
*
MANSIKKA-KUOHUVIINIKAKKU




UUNIPARSAA, UPPOMUNAA JA PIKAHOLLANDAISE

1 nippu vihreää parsaa
1 kananmuna/ruokailija
pikahollandaise-kastiketta

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa tai katkaise kannan kovat osat pois. Vihreää parsaa ei tarvitse kuulema kuoria, näin minulle Stockmannin Herkussa kerrottiin, joten jätin parsat siis kuorimatta. Lado parsat uunivuokaan, sivele ne öljyllä ja ripottele päälle suolaa. Kypsennä noin 6-10 minuuttia, riippuen parsojen paksuudesta.

Uppomunat tein vähän fuskaten, koska minulla on peukalo keskellä kämmentä tämän uppomunahomman kanssa. Ohje kelmumunaan löytyy tästä Soppa365-linkistä tai Sillä sipuli-blogista selkeiden kuvien kera. Itse keitin kananmunia tosin 5 minuuttia, koska kammoksun raakaa valkuaista. Tämä kelmukikka toimii todella hyvin ja lopputuloksena on söpö, pieni munanyytti. Jos et löydä huushollista narua, niin kelmut voi myös solmia.

Pikahollandaise-kastikkeen ohje löytyy puolestaan jo aikaisemmin julkaistusta postauksesta.

Eli ensin parsat uuniin, sitten kelmumunien kimppuun ja kun kananmunat hetken lepäävät kelmupesässään, niin ehdit hyvin tehdä pikahollandaisen, joka valmistuu hetkessä.




SITRUUNAINEN PERUNA-PARSASALAATTI
n. 5 hengelle

Alkuperäinen resepti on otettu Yhteishyvän nettisivuilta. Puolitin annoksen, pyöristelin hieman määriä ja muokkasin hitusen reseptiikkaa. Sitruunavinegrettiin lisäsin kokojyväsinappia ja hieman etikkaa. Rucola jäi puuttumaan salaatista, mutta kaunis se oli ilmankin.

500 g kiinteää perunaa
1 nippu parsaa (400-500g)
1/2 purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja (n. 100 g)
80 g parmesaania

Sitruunavinegretti

0,8 dl neitsytoliiviöljyä
0,4 dl sitruunamehua
1 tl kokojyväsinappia
1-2 tl valkoviinietikkaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl ruokokidesokeria
1/2 tl merisuolaa
mustapippuria

Sekoita vinegretin ainekset. Pese ja kuori perunat. Keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Valuta vesi. Imeytä kosteus lisäämällä kattilaan muutama arkki talouspaperia ja anna vetäytyä hetki kannen alla. Viipaloi perunat hieman jäähtyneinä ja siirrä kulhoon. Kaada vinegretti perunoiden päälle. Itse keitin perunat edellisenä päivänä ja tein vinegretin valmiiksi.

Poista parsan puumaiset alaosat. Keitä niitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi ja huuhtele parsat kylmän veden alla, paloittele sopiviksi suupaloiksi. Lisää parsat perunoiden päälle. Kaada kastike salaatin joukkoon ja lisää sitten suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit ja parmesaanilastut.




Salaatin kylkeen paistoin vielä pienet palat siikaa, joka sopi annokseen yllättävän hyvin vaikka aluksi pelkäsin, että salaatti olisi liian voimakkaan makuinen kalan kaveriksi.


Joku selvästi säästelee jälkiruokaa varten...

Ja jälkkäriksi raikasta ja hennon kuohuviinin makuista kakkua! Ei voi mennä pieleen...

Mansikka-kuohuviinin kakun ohjeen löydät tästä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Mansikka-kuohuviinikakku

Arvon naapurit, kämpässäni ei ollut eilen kyse keittiöremontista vaan keksien nuijimisesta. Oli nimittäin saatava niin herkullisen näköinen kakku valmiiksi tätä päivää varten ettei sitä voinut olla kokeilematta... Reseptiä muokkasin äidille sopivampaan muotoon eli gluteenittomaksi. Pohjaan voi halutessaan lisätä jauhettua kanelia, jos käyttää muita keksejä kuin kanelikeksejä. Tämän kakun voi myös huoletta tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi, kunhan koristelun hoitaa juuri ennen tarjoilua. Alkuperäinen resepti löytyy Maku.fi-sivustolta, Baking Instinct-osiosta.




MANSIKKA-KUOHUVIINIKAKKU
12 annosta

40 minuuttia + 5 tuntia hyytyminen

POHJA
  • 300 g gluteenittomia keksejä (itse käytin Semperin kolakeksejä, á 150 g)
  • 100 g voita
  •  
TÄYTE
  • 2 dl mansikkasosetta (n. 250 g kotimaisia pakastemansikoita)
  • 1 dl makeaa kuohuviiniä (esim. Gancia Asti Dolce, Italia)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa (ei kevyttä)
  • 1 ½ dl tomusokeria
  • 2 tl sitruunan kuorta hienoksi raastettuna
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 6 kpl liivatelehteä
  • ½ dl makeaa kuohuviiniä

KIILLE
  • 3 kpl liivatelehteä
  • ½ dl vahvaa mansikkamehua (esim. Brunneby-merkkistä)
  • 1 ½ dl makeaa kuohuviiniä

KORISTEEKSI
  • tuoreita mansikoita
  • pistaasipähkinärouhetta

POHJA
Vuoraa irtopohjavuoka (halkaisijaltaan 20–22 cm, oma 23 cm vuoka myös ok) leivinpaperilla. Murskaa keksit monitoimikoneessa (tai käytä se aktiivinen 40 minuuttia keksien nuijimiseen pienellä kaulimen kärjellä kuten minä?!). Sulata voi kattilassa. Yhdistä keksimurska ja voisula. Painele keksiseos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin 30 minuutiksi. 

TÄYTE
Sulata pakastemansikat ja soseuta esimerkiksi haarukalla. Näin soseeseen jää myös kivoja mansikan paloja. Sauvasekoitin hoitaa myös näppärästi homman, jos ei kaipaa kakkuunsa sattumia. Yhdistä kulhossa mansikkasose ja kuohuviini. Vatkaa sähkövatkaimella toisessa kulhossa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto. Yhdistä kermavaahto, tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää mansikka-kuohuviiniseos. Mausta sitruunankuorella ja -mehulla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa tomusokeria. 

Liota liivatteita kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna kuohuviini kattilassa. Liuota kuohuviiniin kuivaksi puristellut liivatelehdet. Nosta kattila pois levyltä ja anna liivateseoksen jäähtyä. Sekoita haalea liivateseos muuhun täytteeseen. Kaada täyte keksipohjalle. Peitä kakku ja siirrä jääkaappiin hyytymään 2–3 tunniksi.

KIILLE
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna mehu kattilassa. Liuota mehuun kuivaksi puristellut liivatteet. Nosta kattila pois levyltä. Lisää liivateliemeen kuohuviini. Anna liivateseoksen jäähtyä. Kaada se varovasti hyytyneen täytteen päälle.

Siirrä kakku peitettynä jääkaappiin vielä 1–2 tunniksi, jotta kiille asettuu. Koristele kakku ennen tarjoilua mansikoilla ja halutessasi rouhituilla pistaaseilla.




lauantai 9. toukokuuta 2015

Trattoria Sogno

Unelma, haave. Siinäpä varsin osuva nimi ravintolalle, josta tuli haaveiden jälkeen täyttä totta. Töölöntorinkadulla sijaitseva ravintola ei ole itselleni uusi tuttavuus. Se on tullut tutuksi tässä vuosien varrella, kun olen Töölössä tyytyväisenä asustanut.

Muistan kun ravintola saapui tänne Töölöön. Olin aivan innoissani siitä, että naapuriin ilmestyi italialainen ravintola, varsinkin kun Italia on niin lähellä sydäntäni. Olen viettänyt ravintolassa aikaa puolisoni kanssa, ystävien seurassa ja jopa yksin lounastaen. Paikkaan on helppo tulla missä seurassa tahansa. Yksi parhaista kerroista on ollut se, kun ystäväni tykästyi paikan simpukoihin niin paljon, että otti niitä myös jälkiruoaksi. Siinä me muut sulassa sovussa mutustelimme jälkiruokiamme kun toinen imeskeli simpukankuoria ja ryysti lientä tyytyväinen ilme kasvoillaan.

Paikka on todella viihtyisä ja oli taas mukava käydä ravintolassa tänään, jolloin tarjolla oli lauantailounasta kello 11-14 välillä. Lounaslistalta löytyi pastoja, risottoja, pitsoja, omeletteja ja salaatteja. En ollut syönyt tässä ravintolassa vielä kertaakaan pastaa, joten nyt siihen oli hyvä tilaisuus.

Tällä kertaa pöytämme valitsi karitsan tuoremakkara-hernerisottoa, tomaattipohjaista scampi-pastaa ja salmone-pitsaa. Itse yleensä vierastan ravintolassa pastaa, risotosta puhumattakaan, mutta Sognossa ylikypsää pastaa tai kuivaa risottoa on näköjään turha pelätä. Molemmat annokset olivat nimittäin herkullisia, oma pastani oli sopivan al dente ja risotto ihanan valuvaa ja täyteläisen makuista. Pastassa oli paljon jättikatkarapuja ja risotossa kookkaita makkaranpaloja. Pitsassakaan ei oltu säästelty kalaa. Ihan pikkuisen kaipasin pastaani parmesaania, mutta ei se välttämätöntä ollut. Lusikkaakin unohdin pyytää, kun annos oli niin nopeasti syöty.








Ravintolassa oli mukavasti väkeä jo puolen päivän aikaan ja mukava puheensorina täytti ravintolan. Suosittelen paikkaa kaikille, jotka nauttivat mutkattomasta ruoasta, rennosta meiningistä ja mukavasta tarjoilusta!

Trattoria Sogno
Töölöntorinkatu 2, Helsinki