Madeiralainen bataattileipä

Kaivakaahan jauhopussit kaapista ja kokeilkaa tätä ihanaa leipää! Kuppi kuumaa teetä kyytipojaksi niin iltapala on pelastettu. Tämä leipä sopii varmasti tarjoiltavaksi myös keiton kanssa.


Madeiralainen leipä
n. 6 kappaletta

600 g bataattia
1 pkt tuorehiivaa
1 rkl suolaa
12-15 dl vehnäjauhoja

lisäksi: valkosipulivoita

Kuori bataatti ja leikkaa se lohkoiksi. Keitä paloja runsaassa vedessä täysin kypsiksi. Soseuta bataatti veden kanssa keittomaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä, jos seos on liian sosemaista. Jäähdytä 'keitto' kädenlämpöiseksi.

Murusta hiiva kulhoon, kaada bataattikeitto ja suola sekaan. Sekoita niin, että hiiva liukenee. Lisää vehnäjauhoja sen verran, että taikina jää melko löysäksi. (En ole tässä kohtaa paras henkilö neuvomaan täydellisen taikinan olemusta, koska minulle leivän leipominen on välillä täyttä magiaa. Kolme sämpyläkokeilua takana ja kaikki yhtä epäonnistuneita.) Anna taikinan kohota lämpimässä tunnin verran.

Taputtele taikinasta pannulle sopivia, hieman litteitä leipiä. Käytä apuna jauhoja tai öljyä. Anna leipien kohota vielä 45 min.

Lisää pannulle voita ja öljyä, paista leipiä keskilämmöllä noin 5 minuuttia per puoli. Anna leipien jäähtyä. Halkaise leivät ja levitä valkosipulivoita.

Huom. jos et halua paistaa leipiä, niin kokeile kypsentää ne uunissa.

Reunion: Kylmäsavuhärkä-rucolasalaatti ja syntinen suklaakakku

"Hei kuuntele, onko noi suomalaisia?"
"Oota... kuullostaa kyl vähän suomelta."
"On niitten pakko olla suomalaisia. Vois tietty myös kysyy."

Oli vuosi 2007 ja reissasin poikaystäväni ja muutaman muun ystävän kanssa Aasiaa. Olimme 20vee, elämän iloa ja seikkailunhalua hehkuen. Meillä kävi varsinainen tuuri, koska tapasimme matkallamme aivan mielettömiä ihmisiä ja olemme olleet ystäviä siitä lähtien. Kotimaassa olisimme tuskin ikinä törmänneet toisiimme. Pyrimme näkemään useita kertoja vuodessa, jolloin nautitaan ruoasta, juomasta, muistoista ja elämän hulvattomista jutuista.

Reunionit olivat tällä kertaa meidän luonamme Töölössä. Päädyimme italialaispainotteiseen iltamaan, joten pöytään kannettiin tomaattibruchettaa, leikkeleitä, marinoituja oliiveja, juustoa ja kylmäsavuhärkä-rucolasalaattia. Kekkailin salaatin joskus monta vuotta takaperin, ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava. Määriä salaatille on vaikea antaa, kokoa lautaselle sopivasti kaikkea.


Kylmäsavuhärkä-rucolasalaatti

kylmäsavuhärkäviipaleita (esim. Tammisen)
rucolaa
parmesaanilastuja
oliiviöljyä
sitruunamehua

Tomaattibruchetta

800 g kypsiä tomaatteja
½ tl suolaa
½ tl pippuria
2 tl etikkaa
½ dl oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
ripaus sokeria

Kuutioi tomaatit kulhoon ja lisää kaikki ainekset, sekoita. Tarjoa rapean leivän kaverina.


Marinoidut oliivit

1 prk oliiveja
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulin kynsi suikaloituna

Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muutaman kerran. Anna marinoitua jääkaapissa ennen tarjoamista.

Lämpimänä ruokana tarjosimme sipulipastaa, joka löytyy blogin ohjeista. Voisin syödä sitä vaikka kerran viikossa...

Itse en tällä kertaa vastannut jälkiruoasta vaan Lissu oli tehnyt koko porukalle suklaakakkua. Jo ensimmäistä palaa leikatessa tiesin, että se kakku olisi silkkaa syntiä!

Kakun ohje löytyy tästä Valion linkistä. Söimme kakun ilman jogurttikermavaahtoa eikä se mielestäni sitä olisi tarvinutkaan. Valion sivuilla on myös kommentoitu sitä, että reseptin keksit nousevat kakun paistamisen aikana taikinan sekaan. Ehkä siis parempi murustaa keksit pohjalle tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaan pois. Ja taisi siellä ohjeessa myös olla, että kakku on 16 hengelle. Kyllä se meidän kakku kummasti hävisi illan aikana kuuden ihmisen voimin...

Kamala kuva, ihana kakku!

Kolmen reseptin kombo: kesäkurpitsatsatsiki, deviled eggs ja valkosuklaavaahto

Nyt kun minulla on ollut koko kesä aikaa lorvailla onnellisesti, niin samalla esiin on taas hehkeytynyt varsinainen reissunainen. Viime viikolla avarsin maailmankuvaani reissaamalla niinkin kauas kuin Alajärvelle. Ja voiko todella olla niin, että se on pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut. Aika noloa, varsinkin kun on tullut matkusteltua ympäri maailma monen mantereen verran...

Hurautin viime keskiviikkona (järkyttävän halvalla ja nopealla) Onnibussilla Turkuun ja oman mökin rauhaan. Keskiviikkona söimme vanhempieni kanssa hieman sitä sun tätä, ja innostuin kehittelemään tämän raikkaan kesäkurpitsatsatsikin uusien perunoiden ja lohipyöryköiden seuraksi.


Kesäkurpitsatsatsiki

1 pieni kesäkurpitsa
1 tl suolaa
3 dl turkkilaista jogurttia
1 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
1 kesäsipuli suikaloituna
ripaus pippuria

Raasta kesäkurpitsa siivilään ja ripottele suola joukkoon. Anna vetäytyä puolisen tuntia ja painele sitten ylimääräinen neste pois. Siirrä raaste kulhoon ja yhdistä loput aineksista keskenään. Anna tsatsikin olla vielä jääkaapissa vartin verran ennen tarjoamista.

Torstaina lähdimme vanhempieni ajamaan kohti Alajärveä. Olemme yleensä lähtöhetkella kuin "Kiljusen herrasväki". Mistä lie sanonta tullut, mutta meidän perheen kohdalla se tarkoittaa jotakuinkin äänekästä lähtemistä pienoista sählinkiä unohtamatta. Auto saatiin kuitenkin pakattua eikä kukaan jäänyt kyydistä.

Alajärven reissulla oli tarkoitus viettää aikaa Italiasta tulleiden sukulaisteni kanssa. Ja tietysti myös perheeni kanssa uiden, saunoen ja syöden. Näemme sukulaisia kerran vuodessa, joten kaikki yhdessä viettämämme aika on arvokasta.

Tätini oli löytänyt meille ihastuttavan mökin aivan Lappajärven rannalta. Oma sauna, ranta ja ihanan tilava keittiö, jossa oli mukava häärätä.

Jokakesäinen lempparini on devil's eggs, joka ilmeisesti onkin oikeasti deviled eggs, jos netin resepteihin on uskominen. Tämä resepti on peräisin amerikkalaiselta perhetuttavaltamme, mutta varsinaista reseptiä voi muunnella vaikka loputtomiin. Nämä täytetyt kananmunat ovat jo meidän perheen kesäklassikko, joita tarjosimme tälläkin reissulla.


Devil's eggs

7 kovaksi keitettyä kananmunaa
0,5 dl majoneesia
2 rkl sinappia
2 tl valkoviinietikkaa
ripaus valkopippuria

Kuori keitetyt kananmunat ja puolita. Laita keltuaiset kulhoon ja lisää kaikki ainekset joukkoon. Sekoita haarukalla kunnes seoksesta tulee sileää. Asettele kananmunan puolikkaat lautaselle ja lusikoi täytettä päälle. Esteetikko voi myös pursottaa täytteen, mutta itse yritin väkertää täytteestä palloja kahden lusikan avulla, kohtalaisin tuloksin.

Jälkiruoaksi tarjosin mökkiporukalle valkosuklaavaahtoa marjojen kera, joka on todellinen laiskan ja kiireisen kokin pelastus. (Itse en tietenkään lukeudu kumpaankaan...) Alkuperäinen resepti on Me Naiset-lehdestä bongattu, ja siinä valkosuklaavaahto tarjotaan tyrnikiisselin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa valkosuklaata käytetään 150 grammaa, mutta itse käytin suklaata 130 grammaa, koska olin sen verran pihi enkä viitsinyt ostaa kahta 130 gramman levyä. Toimi silti hyvin!


Valkosuklaavaahto ja marjoja

130 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 ½ dl turkkilaista jogurttia
1 tl vaniljasokeria

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja siirrä kattila levyltä. Lisää suklaa kuumaan kermaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jogurtti ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Älä vatkaa seosta voimakkaasti kuten minä tein, koska silloin seoksesta ei välttämättä tule vaahtoa vaan paksua kastiketta.

Jaa vaahto annoslaseihin ja anna jäähtyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoamista. Tarjoa vaahto marjojen kera.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan rentouttava ja hyvä muistutus siitä, että Suomesta löytyy todella kauniita paikkoja. Ja Lappajärvi, we will meet again.

Kesäkurpitsapasta

Nyt kesäkurpitsaa saa kaupasta lähes ilmaiseksi tai parhaassa tapauksessa suoraan omasta puutarhasta. Tämä pasta sopii hyvin kevyeksi lounaaksi.

Kesäkurpitsapasta
2 annosta

1 pieni kesäkurpitsa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
6 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
10 basilikan lehteä silputtuna
kourallinen pistaasipähkinöitä rouhittuna
suolaa, pippuria
parmesaanilastuja/raastetta
spagettia

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja paista öljyssä kunnes siivut pehmenevät. Lisää hienonnettu valkosipuli ja sitruunamehu pannulle. Paista niin kauan kunnes kesäkurpitsa saa väriä ja kypsyy tasaisesti. Lisää lopuksi suolaa, pippuria ja silputtu basilika siivujen joukkoon. Lisää kypsä spagetti pannuun ja sekoita kunnolla. Jaa annokset lautaselle ja koristele parmesaanilastuilla ja pistaasipähkinärouheella.

Viiden naisen illallinen *****

Kun meillä on ystävien kesken ruokailtama, niin silloin syödään oikein kunnolla ja pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tarkoittanut kolmen ruokalajin ateriakokonaisuutta vaan sitä, että grilli ahdettiin täyteen kasvisvartaita, pekoniherkkusieniä ja maissia. 

Lisäksi ystävämme neiti Sotkamo oli valmistanut ruhtinaaliset 2,5 kiloa nöyhtöpossua eli siis nyhtöpossua, mutta oikeastaan sana nöyhtö on paljon hauskempi... Possu oli valmistettu todella yksinkertaisella tavalla, ilman kummempia maustehässäköitä. Laita kasslerkimpale vuokaan, hiero pintaan suolaa ja kasslerin kaveriksi paloiteltua lanttua, porkkanaa sipulia ja muutama valkosipulin kynsi. Sitten koko komeus uuniin hautumaan noin seitsemäksi tunniksi 125-150 asteiseen uuniin.

Yhdessä kokkaamisessa on parasta se, että saa ja voi jakaa ideoitaan muiden kanssa. Ystävämme Haba yllätti meidät iloisesti leipomalla tuoretta, maderalaista bataattileipää, joka oli aivan taivaallista. Itse onnistun harvoin leipomisessa, joten olen hyvin kiitollinen niistä hetkistä kun joku muu vaivautuu jauhopussin ääreen.

Juuri kun olin päässyt kirjoittamisen vauhtiin ja muistelemaan tätä jumalaista leipää niin pääsipä käymään niin, että en löytänyt reseptiä mistään. Muistan laittaneeni sen laukkuun, mutta se on ehkä vauhdissa tippunut jonnekin kadulle ja nyt joku onnellinen leipoo tuota leipää kotonaan... Melkoinen mysteeri, mutta laitan ohjeen tänne heti kun saan itse leipuri hiivan tavoiteltua.

Eipä tämäkään ilta päättynyt ilman jälkiruokaa. Vesimeloni ja tuore ananas olisivat ehkä voineet riittää makeannälkään, mutta uusimmassa Glorian Ruoka&viini-lehdessä (5/2014) oli niin hyvännäköinen ja simppelin kuuloinen jälkkäriohje, että se oli pakko toteuttaa eli marenkikäärö ja lakritsikerma. Jälkiruoka oli helppo tehdä, koska se sisälsi oikeastaan vain valkuaisten ja kerman vatkaamista ja hieman mansikoiden paloittelua. Ja kaiken lisäksi kun marengin päälle oli levitetty lakritsikerma ja marjat niin näky oli todella kaunis. Ah, ruokataidetta!

  

Kun koko komeus oli kääritty ja leikattu annospaloiksi niin onnistuin tietenkin kuluttamaan taas tovin ruokakuvaamiseen, mutta tuosta kääröstä ei kyllä hyvää kuvaa saanut sitten millään. Ja kun muut olivat jo syöneet puolet omasta annoksestaan niin itse istahdin vasta pöydän ääreen. Nyt olisi tietty ihanaa kirjoittaa kuinka ensimmäinen lusikallinen tuota jälkiruokaa oli kuin pala taivasta, mutta se maistui suoraan sanottuna hieman munakkaalta. Maku kyllä katosi muutaman lusikallisen jälkeen ja otimme jokainen pienen palan lisääkin, mutta jos innostut kokeilemaan kyseistä jälkiruokaa niin laita marenkivaahdon sekaan tilkka etikkaa ja lisää paistoaikaa 15 minuutilla niin lopputulos saattaa olla aivan toisenlainen. Lehden mukaan annos on neljälle, mutta jälkiruoasta riittää hyvin 5-6 hengelle.


Marenkikäärö ja lakritsikerma

4 valkuaista
2 dl sokeria
2 ½ rkl perunajauhoja
(1 tl etikkaa)
1 rkl rypsiöljyä

täyte:

4 dl kuohukermaa
1 ½ rkl sokeria
2 tl lakritsijauhetta
½ l marjoja (mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa)

Laita uuni 200 asteeseen. Erota munista valkuaiset ja vatkaa sokerin kanssa sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi , noin 10 minuuttia. (Kannattaa vatkata valkuaisia hetki ennen kuin lisää sokerin.) Siivilöi joukkoon perunajauhot (ja etikka) ja sekoita vaahto tasaiseksi.

Voitele leivinpaperi öljyllä. Levitä massa noin 30 x 40 cm levyksi leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia (tai 15 minuuttia pidempään, mutta laske silloin lämpöä hieman alemmas, noin 160 asteeseen.)

Vatkaa sillä välin kerma kuohkeaksi. Lisää joukkoon sokeri ja lakritsijauhe. Levitä kermavaahto jäähtyneelle marenkipohjalle. Ripottele päälle marjat. Kääri levy kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa annospaloiksi ja koristele marjoilla.

Tästä jälkiruoasta saisi loihdittua varmasti myös upean pavlovan, taidankin kokeilla sitä ensi kerralla!

Ruokaretkiä vol. 2

Olen päästänyt blogini täysin hunningolle, mutta siihen on pätevä syy: olen ollut itsekin täysin hunningolla, mutta mitäpä muuta sitä voisi olla kun on aikaa. Ja kun on aikaa niin olen kyllä keksinyt suunnitelmia viikon jokaiselle päivälle. Viikonloppuvieras? Tervetuloa! Veneilemään? Tottakai! Lappeenrantaan? Junalippu ostettu! Mutta nyt on aika hengähtää hetki ja pestä pyykkiä. Ja kokata, tottakai. Ehkä matkalaukunkin voisi purkaa kokonaan, se on nimittäin ollut puoliksi pakattuna lähes koko kesän ajan.

En ole kirjoitellut blogiin, mutta blogi on ollut mielessäni lähes joka hetki kun syön tai juon, kun katson jonkun kokkaavan tai kokkaan itse. Räpsin kuvia ja painan makuja mieleeni. Mietiskelen mikä ruoassa toimii tai ei toimi. Suunnittelen tulevia reseptejä ja ostoslistoja. Vähän niin kuin käsikirjoitusta miettisi...

Muutama viikko takaperin sain viikonloppuvieraan Lappeenrannasta. Sain tuliaisiksi ihania villasukkia ja maailman parhaita Kesämäen leipomon lihapiirakoita. Teimme niistä ihan itsetehtyjä Vetyjä eli lihapiirakoita (keitto)kinkulla ja keitetyllä kananmunalla. Herkkua!

Atomi ja vety - niihin et pety!

Lihapiirakka, tuo Lappeenrannan ylpeys, jota ei kannata missata. Lappeenrannassa voi nauttia sekä Atomeja että Vetyjä. Atomi-lihapiirakkaan tulee joko kinkkua tai keitetty kananmuna ja Vetyyn tulee molempia. Lisäksi voi valita haluaako piirakan savu- vai keittokinkulla (ikuinen kinkkukoulukunnan taisto). Satama-Sannin kojusta saa muuten sekä gluteenittomia lihapiirakoita että kasvispiirakoita, mutta kasvisversioita ei mainosteta listalla!

Jos haluat tehdä Vetyherkkua kotona, niin tarvitset:

2 lihapiirakkaa (höyrytettynä)
4 siivua keitto- tai savukinkkua
2 keitettyä kananmunaa
ketsuppia, sinappia
kurkkusalaattia
valkosipulimajoneesia

Seuraavan päivän aamupala nautittiin ihanan naapurini, Yobotin, luona. Ja kannattaa tuonne kauempaakin tulla! Jogurttijäätelön maku vaihtuu viikottain ja viikonloppuisin tarjotaan bagel- ja vohvelibrunssia. Testattu on ja vohveli oli parasta pitkiin aikoihin ja annoksen päälle sai kasata niin paljon jätskiä ja lisukkeita kuin vain jaksoi.

Tottakai käville myös ratikka-ajelulla, Linnanmäellä, Korkeasaaressa ja shoppailemassa. Ihana viikonloppu huippuseurassa, näitä lisää!

Pian kaupungin kuumuus alkoi tuntua lakanoissa asti. Oli täydellinen tilaisuus lähteä taas merelle paahtavaa hellettä karkuun, joten tottakai pakkasin melkein ikuisessa valmiudessa olevan matkakassini ja suuntasin Turun upeaan saaristoon. Tällä kertaa matka vei ensin Kustaviin ja sieltä Katanpään vierasvenesatamaan. Seuraavana päivänä matka jatkui Jurmoon, Brändön kuntaan. Saaressa oli mukavan leppoinen ja kiireetön tunnelma. Jurmon omaa naudanlihaa ei tullut ostettua mukaan, mutta se olisi varmasti hintansa väärti.

Jurmossa olimme yhden yön ja sieltä suuntasimmekin jo Taivassaloa kohti, jossa veneemme asustaa vapaa-ajallaan. Kotimatkalla pysähdyimme lounastamaan Pollin pihaan, koska oli hyvä tilaisuus testata talon lohikeitto ja neljän tunnin venematkan jälkeen nälkäkin oli melko huutava. Keitto oli todella hyvää (kiitos voin ja kerman) ja kirpeä tyrnivoi sopi hyvin yhteen makean saaristolaisleivän kanssa.

Jos en nyt kuitenkaan satu olemaan Taivassalossa vaan Helsingissä niin suosittelen kesäkuussa avattua Birgittaa (Hernesaarenranta 2). Oli alkuilta ja terassi oli aivan tupaten täynnä, mutta jollain onnenkantamoisella saimme poikaystäväni kanssa kaksi paikkaa ja vielä merelle päin. Söimme burgerin ja lohisalaatin, jotka olivat molemmat todella maukkaita annoksia. Burgerin pihvi oli tosin hieman kuivahko, mutta salaatissa kaikki oli kohdillaan. Kala oli mehevää, perunasalaatti ihanan raikasta, olut kylmää ja seura komeaa.

Näistä ruokakuvista tulee kyllä ainakin itselleni mieleen, että kokkaanko enää ollenkaan... Mutta seuraava blogipostaus sisältää reseptejä ja erityistä tyttöenergiaa! Be ready!