Matkakuume ja muutama reseptivinkki

Tämä blogi tulee olemaan seuraavan kuukauden ajan hyvin hiljainen paikka, koska lähden tänään reissuun koko joulukuun ajaksi, suuntana Etelä-Korea ja Filippiinit. Ja jotta matka- ja ruokakuume nousisi mahdollisimman sietämättömäksi, niin televisiosta näkyy parhaillaan Korealaisen keittiön aakkoset-ohjelma. Joko lähdetään...

Tammikuussa blogi siis tulvii reissu- ja ruokakuvia ja toivottavasti inspiroidun myös kotikeittiössä kokkailemaan jotain hieman tavanomaisesta poikkeavaa. Taidanpa keventää rinkkaa vielä muutaman paidan verran, jotta mahdollisimman moni ruokatuliainen mahtuu mukaan.

Tässä kuitenkin muutama reseptivinkki sekä jouluun että uuteen vuoteen. Viime jouluna löysin Maku-lehdestä todella hyvän pateereseptin, joten jaan sen ilolla teillekin: ranskalainen maksapatee.

Viime uutena vuotena kokkailin Maku-lehdestä aasialaisittain maustettua ankkaa, joka oli menestys. Kylkeen vielä paahdettua bataattia ja appelsiini-inkiväärikastiketta, niin uusi vuosi alkaa varmasti hyvin.

Toivotan kaikille ihanaa joulun odotusta ja rentouttavaa Joulua! Tammikuussa taas tavataan!

Parsakaali-perunakeitto

Ruoan täyteisen viikonlopun jälkeen on kiva aloittaa viikko vähän kevyemmin kasvisruoalla. Tosin mikään keventäjän unelma tämä keitto ei ole, koska se sisältää kokonaisen paketillisen Koskenlaskijaa...

Viikkoon on muutenkin kätevä ujuttaa edes yksi keitto, koska se on yleensä edullinen ja helppo tehdä, varsinkin silloin kun tekee sosekeiton. (Ja tämä keitto oli erityisen edullinen, koska parsakaali oli kaupassa tarjouksessa.) Ja mitä parsakaaliin tulee, niin sehän on varsinainen terveyspommi sisältäen muun muassa kuitua ja A-, B- ja C-vitamiineja. 

 

Parsakaali-perunakeitto

1 l vettä
3 isoa perunaa (n. 600 g, jauhoinen lajike)
500 g parsakaalia varsineen (josta 100 g voi keittää suupaloiksi keiton sekaan)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-1½ tl yrttisuolaa (Herbamare)
1 pkt Koskenlaskijaa (vahvaa)

Kuori ja paloittele perunat, leikkaa kukkakaali paloiksi. Kuori valkosipulin kynnet ja pilko sipuli. Lisää kiehuvaan veteen kasvikset ja yrttisuola. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Ota kattila hetkeksi pois levyltä, lisää Koskenlaskija paloina ja soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi ja tarkista, että juusto on sulanut joukkoon. Tarjoa parsakaalin palojen, raejuuston tai krutonkien kera.

Street Food Carnival 16.11.2014

Kyllä ruokaa rakastavia ihmisiä on taas hemmoteltu viime viikonloppuna. Ensin Ravintolapäivä lauantaina ja samaan syssyyn vielä kaksi päivää kestävät street food-karnevaalit Kaapelitehtaalla.

En olisi tiennyt tapahtumasta mitään ellei minua olisi ystävällisesti kutsuttu kesteihin mukaan. Olen kulkenut ehkä viime viikon laput silmillä. Mutta ihanaa, että päädyin kaapelitehtaalle, koska se oli täynnä herkullista syötävää.

Ruokaa oli moneen makuun; kasvisruokaa (erityismaininta runsaasta seitan-tarjonnasta), nuudeliannoksia, suussa sulavia ribsejä, hodareita, hampurilaisia, makeita leivonnaisia ja kaikkea siltä väliltä. Annokset olivat hyvin kohtuuhintaisia laatuun ja makuun nähden (ja varsinkin jos vertaa joihinkin Ravintolapäivän hintoihin, jotka alkavat olla aika kohtuuttomia. Voittoa tavoittelematonta toimintaa vai miten se menikään... mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka ostaa. Up to you.)

Tässä teille muutamia kuvamaistiaisia tapahtumasta. Älä katso nälkäisenä.

Paikkana Kaapelitehdas oli melko tunnelmallinen, pienestä kärystä huolimatta...

Street Gastron hodari.

B-Smokeryn mehevät ribsit.

Brklyn Bakeryn kuppikakkuja. Olisipa tuon boxin voinut nappaa kainaloonsa mukaan... Ihan vaan vaikka iltapalaksi.

Ravintolapäivä 15.11.2014

 
Ei ehkä hemaisevin päivä viettää Ravintolapäivää, mutta kyllä sitä ihan kiitettävästi sai taas mahansa täyteen erilaisia herkkuja. Muutaman kirppiskierroksen jälkeen tutkailin Narinkkatorin tarjontaa, joka ei juurikaan innostanut aterioimaan niillä kulmilla.

Suuntasin vaihtelun vuoksi Teurastamolle, joka on yleisesti ottaen ruokafanaatikon unelma. Alueella järjestetää paljon erilaisia ruokatapahtumia, muun muassa Maalaistentoreja ja katuruokaan keskittyneitä tempauksia. On siellä tullut vietettyä myös Mad Cook-iltama, joka oli huisi kokemus. Katuruokakojuja, rytmikästä musiikkia ja aivan häkellyttäviä ruokia ympäri maailmaa. Se oli hauska ja mieleenpainuva ilta! Teurastamolta löytyy myös mielenkiintoisia ravintoloita, kuten lihaisia makuja tarjoava B-Smokery, kiinalaiseen katuruokakulttuuriin pohjautuva Ho's Food (tarjoaa hot pot-iltoja! Kääk, pakko mennä joskus!) ja italialaista artesaanijäätelöä loihtiva Jädelino.

Tänään Teurastamo oli kuitenkin kolea ja melko hiljainen paikka. Ihmisiä oli kerääntynyt paikalle yllättävän vähän, mutta ruokakojuja oli kuitenkin moneen makuun. Löytyi muun muassa thaimaalaista, vietnamilaista, pitsaa, kimchiä ja kuppikakkuja. Pot kettle black tarjosi huumavan tuoksuista, vietnamilaista Bò Kho Bánh Mì-pataa. Maistuva annos ja paljon tuoretta minttua.

 

RavintolAÄÅ tarjosi erilaisia vartaita, kimchi-pannukakkuja ja kotitekoista kimchiä. Pannukakku oli tuhti ja tulinen ja pieni lisäkimchi raikasti sitä mukavasti.

Toivottavasti ensi kerralla sää suosii Ravintolapäivää auringolla, ja jos ei sillä, niin takuuvarmasti ainakin uusilla, mielenkiintoisilla mauillaan! Kyllä tästä tapahtumasta nauttii vaikka tunnottomin ja palelevin jaloin.

Kokkailua isänpäivän hengessä

Sainpas isän yllätettyä viime viikonloppuna pikaisella Turku-visiitillä. Leivoin perjantaina jo kakunkin valmiiksi ja kannoin sen lauantaina ylpeänä bussiin. Onneksi suklaaganache on paikoillaan pysyvää sorttia... Kerran kävi nimittäin niin, että keksin kuljettaa ei-niin-hyvin-pakattua tiramisua auton etupenkillä ja perille päästyäni oli kakun hieman-liian-vetelä täyte sitten levinnyt pitkin penkkiä. Siinä olikin sitten tekemistä saada isän leasing-auto puhtaaksi.

Perjantainen suklaakakun leipominen ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Tein pohjan gluteenittomasti ja taikina oli kuin sulaa muovailuvahaa kun yritin saada sitä irtopohjan reunoille. Kypsyessään se pysyi kuitenkin kasassa, samoin kuin kakkua leikatessa. Alle laitoin kuitenkin alkuperäisen ohjeen vehnäjauhoineen, mutta kaakaojauheen vaihdoin raakakaakaojauheeseen. Alkuperäisen ohjeen löydät myös täältä.


Ganache-vadelmapiirakka

Pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
4 rkl raakakaakaojauhetta (tai ½ dl kaakaojauhetta)
3 rkl sokeria
1 rkl vettä

Täyte:
300 g tummaa suklaata (osa voi olla maitosuklaata)
3 dl kermaa
1 rkl voita

koristeluun: vadelmia ja tomusokeria

Valmista piirakkapohja. Nypi yhteen kylmä voi ja kuivat aineet (tämän voi tehdä myös monitoimikoneessa). Lisää kylmä vesi ja kokoa nopeasti taikinapalloksi. Kääri kelmuun ja anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

Kaulitse taikina ympyräksi ja kaada se halkaisijaltaan 24-senttiseen piirakkavuokaan. (Itse käytin 20-senttistä irtopohjavuokaa ja pidensin paistoaikaa muutamalla minuutilla.) Painele paikoilleen ja poista ylimääräinen reunoilta. Paras piirakkavuoka on sellainen, josta piirakan voi nostaa pohjasta irti vuoasta.

Vuoraa pohja foliolla ja kaada folion päälle painoksi kerros kuivattuja herneitä, papuja tms. Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota pois folio ja painot ja jatka paistamista vielä 7–8 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä vuoassaan.

Valmista täyte. Paloittele suklaa kulhoon. Kuumenna kerma kiehuvan kuumaksi pienessä kattilassa ja kaada suklaapalojen päälle. Anna seistä muutama minuutti. Lisää voi ja sekoittele seos nuolijalla tasaiseksi. Anna jäähtyä.

Kaada hieman jäähtynyt täyte täysin jäähtyneen piirakkapohjan sisälle ja tasoita pinta vuokaa käännellen. Anna täytteen jähmettyä.

Ja tottakai sunnuntaihin kuului myös yhteinen lounas! Ennen lounasta nautittiin kuitenkin Manhattan-drinkki, johon tykästyn aina vain enemmän. Hyvin aikuismainen drinkki. (Onko minusta vihdoinkin tulossa aikuinen? Ei kai sentään.) Ei tällä kuvan drinkillä ole oikean Manhattan-drinkin kanssa juurikaan tekemistä, mutta onneksi drinkeissäkin on mielikuvitus rajana. Toiset tykkää enemmän viskistä, toiset Vermutista. Meidän perhe tykkää enemmän Vermutista, josta tämä drinkki suurimmaksi osaksi koostuu.

My sweet Manhattan

5 cl punaista Vermuttia
2 cl (Bourbon)viskiä

koristeeksi: marachinokirsikka

Sekoita ainekset jäiden kanssa coctail-sekoittimessa ja kaada siivilöi juoma coctaillasiin. Koristele kirsikalla.

Nappasin lounasruoan reseptin Turku lautasella 2-kirjasta, joiden kansien väliin on koottu annoksia turkulaisravintoloista. Kuvat ovat herkullisia ja houkuttelevia. Kolmatta painosta odotellessa... Kokeilin kirjasta Baltic Princessan annosta, jossa tarjoillaan paistettua siikaa paahdettujen kasvisten kera. Annoksesta tuli ihan hyvä, mutta palaan annoksen reseptiin vasta kun olen hionut sitä hieman. Nyt kaikki elementit olivat kaikki melko pehmeitä syötäviä, mutta kyllä tästä annoksesta potentiaalia löytyy!

Ja loppuun vielä pieni muistutus: ensi viikonlopun Ravintolapäivä häämöttää, kaikki kaupungille herkuttelemaan!

Pestolohi

Opiskeluaikoja valmista pestoa kului monta purkkia kunnes kerran tein sitä ihan itse. Ja kun kerran kokeilee tehdä pestoa ihan itse, niin purkkikamaan ei ole enää paluuta. Pesto on kaiken lisäksi nopea ja helppo tehdä. Itse teen peston aina morttelilla, jolloin päivän aggressiotkin saa purettua samalla. Käytin tämän peston lohen kuorrutteena, mutta ihan hyvin tätä pestoa voi heittää vaikka suoraan spagetin joukkoon. Mamma mia!


Mantelipestolohi

kourallinen (n. 1 dl) manteleita
1 ruukku basilikaa
1 valkosipulin kynttä
0,7-1 dl oliiviöljyä
60 g parmesaania raastettuna
4 rkl sitruunamehua
½ sitruunan raastettu kuori
suolaa maun mukaan

lisäksi: 1,5 kg lohifilee

Hiero hieman sormisuolaa lohen pintaan ja anna fileen olla huoneenlämmössä ainakin puoli tuntia.
Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Murskaa mantelit morttelissa ja siirrä sitten syrjään. Laita mortteliin revityt basilikan lehdet, valkosipulin kynsi ja oliiviöljy ja murskaa kaikki tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi murskatut mantelit, parmesaaniraaste, sitruunan mehu ja raaste. Sekoita tasaiseksi, tarkista maku ja lisää suolaa maun mukaan.

Levitä pesto lohifileen päälle ja kypsennä koko komeus uunissa 25-30 minuuttia, riippuen lohen paksuudesta. Oma filee olikin sitten aavistuksen ylikypsää, joten sopivan kypsyyden takaamiseksi kannattaa käyttää digitaalista paistomittaria. Lohen täydellinen kypsyys on siinä 42-45 asteen hujakoilla.

Pieni keittiö, suuret suunnitelmat

Pelmenikeitto

Päätin tehdä tänään keittoa juuri sillä hetkellä kun viima iski kasvoille ja muutama vilunväre kulki selkääni pitkin. Ja onpahan tässä keitossa muutama uusi tuttavuuskin: lehtikaali (kyllä, maiston sitä vasta nyt) ja pelmenit. Alkuperäinen resepti on Glorian Ruoka&viini-lehdestä ja samainen ohje löytyy myös tästä linkistä. Loppupuolelta löytyy myös ohje pelmeneihin, jos haluat tehdä ne itse. Jos kuitenkin käytät valmiita pelmeneitä, niin tämä keitto valmistuu todella nopeasti ja vaivattomasti!

Pelmenikeitto
4-5 annosta

1,5 l lihalientä
2 isoa porkkanaa
1 sipuli
400 g pakastettuja pelmeneitä
1 prk (285 g) GoGreen papumix tai mitä tahansa papuja
200 g lehtikaalia
1 tl savustettua paprikajauhetta

Kiehauta lihaliemi. Kuori porkkanat ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Kuori sipuli ja suikaloi se melko ohuiksi siivuiksi. Leikkaa lehtikaali pienemmiksi paloiksi.

Lisää porkkanat ja sipulit lihaliemeen ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää keittoon pakastetut pelmenit ja papusekoitus. Jatka keittämistä toiset 5 minuuttia. Jäiset pelmenit ovat kypsiä, kun ne nousevat keiton pinnalle. Lisää lopuksi lehtikaali ja paprikajauhe. Sekoita, kiehauta, tarjoa itsellesi, ystävällesi, rakkaallesi.

Sadepäivän Shakshuka

Ankea ilma ja eilisestä illanvietosta johtuva, pienimuotoinen päässä kolkuttava jomotus olivat täysin pätevä syy kokeilla tätä Lähi-Idän herkkua. Shakshukaa voi muunnella mihin suuntaan vain kunhan kaapista löytyy tomaattimurskaa ja kananmunia. Kyseinen ohje on Glorian Ruoka ja viini-lehdestä, mutta se löytyy kokonaisuudessaan myös soppa365-sivustolta. Muuntelin reseptiä osittain ja laitoin aineksia pannulle hieman eri järjestyksessä... Tämä ruoka on loistavaa vaihtelua aamupalaksi tai vaikka lounaaksi. Helpointa on valmistaa Shakshuka valurautapannussa, mutta itse valmistin koko komeuden tavallisella pannulla kananmunien lisäämistä myöten. Kananmunien hyytyminen kesti aika tovin, joten kannattaa siirtää kastike vaikka uunivuokaan ja lisätä sitten kananmunat uuniin kypsentymään.

Shakshuka
3-4 annosta

1 sipuli suikaloituna
100-150 g chorizoa
1 suippopaprika suikaloituna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 tl juustokuminaa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savustettua paprikajauhetta
1-1½ tl sokeria
500 g tomaattimurskaa
3-4 kananmunaa
suolaa
hienonnettua basilikaa tai korianteria

tarjoiluun: paahdettua leipää

Paloittele chorizo pieniksi paloiksi ja paista pannulla suikaloidun sipulin kanssa. Lorauta pannulle tarvittaessa öljyä. Lisää valkosipuli, paprikasuikaleet ja mausteet pannulle sokeria lukuunottamatta. Kypsennä hetki, lisää sitten tomaattimurska ja sokeri ja sekoita huolellisesti. Anna kastikkeen hautua noin 20 minuuttia ja laita samalla uuni kuumentumaan 225 asteeseen. Tarkista kastikkeen maku ja lisää mausteita, jos tarvis. Tee kastikkeen pinnalle pienet syvennykset ja riko kananmunat syvennyksiin. Mausta kananmunat ripauksella suolaa. Nosta pannu uunin keskitasolle ja kypsennä kunnes kananmunat ovat hyytyneet, mutta keltuainen vielä pehmeää. Ripottele lopuksi vielä yrttejä ja tarjoa rapean leivän kanssa.

Risottoa ja kanaa sitruuna-basilika-voikastikkeessa

Sain muutama päivä takaperin kotimatkallani varsinaisen ahaa-elämyksen. Jääkaapissa olisi valkoviinijämä, jonka voisi käyttää risottoon. Tuli ihan vesi kielelle kun nälkäisenä mietin tätä tulevaa herkkua. Marssin innokkaana kaupan kautta kotiin risottoelämystä valmistelemaan kunnes avasin jääkaapin eikä viiniä löytynyt mistään vaan tyhjä pullo kurkisti kaapin reunalta. Sain valtavan raivokohtauksen tapahtuneesta vaikka todellisuudessa olisi pitänyt olla iloinen, että viini oli kadonnut jääkaapista eikä sitä oltu valutettu esimerkiksi viemäriin, joka olisi muuten meidän taloudessa ihan naurettava ajatus. Minuun iski kuitenkin äkillinen epätoivo siitä, että eihän risottoa voi tehdä ilman viiniä, ei vaan voi! Ja sen reseptin piti tulla blogiinkin! Olin kuin kiukutteleva, uhmaikäinen lapsi (töissä seura tekee ilmeisesti kaltaisekseen...) kunnes ryhdistäydyin ja päätin, että olkoon se sitten risotto ilman viiniä.

Lopputulos olikin ihan hyvä. Ei siis täydellinen, mutta syötäväksi kelpaava. Hämmennyin kuitenkin Valion sitruunavoihin. En tiedä käytinkö sitä liian niukasti, mutta sitruunan maku katosi lähes olemattomiin. Ei, en todellakaan ollut tyytyväinen. Ensi kerralla ostaisin ihan oikean sitruunan.

Koitti perjantai ja tällä kertaa tein risoton uudelleen. Siitä tuli ainakin tuplasti, ellei jopa triplasti parempaa. Se oli täyteläisempää, viini maistui vienosti ja olisin voinut syödä sitä loputtomiin sitruunaisen kanan kanssa.

Risottoa ja kanaa sitruuna-basilika-voikastikkeessa

30 g voita (käytin lopun Valion sitruunavoin)
loraus oliiviöljyä
1 pieni sipuli
3 dl risottoriisiä
1-1½ dl kuivaa valkoviiniä
8 dl kasvislientä
0,5 dl mascarponea
1 dl parmesaania

400 g broilerin ohutleikettä paloiksi leikattuna
tilkka öljyä
30 g voita
½ (luomu)sitruunan mehu
kourallinen basilikaa silputtuna
mustapippuria
halutessasi sitruunankuorta

Valmista ensin risotto. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi erillisessä kattilassa. Kuutioi sipuli pieneksi, lisää paksupohjaiseen kattilaan voi ja oliiviöljy ja kuullota sipulisilppua hetki. Älä kuitenkaan ruskista sipulia. Lisää riisi, kuullosta muutaman minuutin ajan (varo edelleen ruskistamasta) ja lisää sitten viini ja anna sen haihtua. Alenna lämpöä ja lisää kasvislientä kauhallinen kerallaan. Lisää uusi kauhallinen vasta kun edellisen on imeytynyt. Kun riisissä on vielä purutuntumaa, niin lisää mascarpone ja parmesaaniraaste joukkoon ja sekoita huolellisesti. Ja risoton kuuluu ollu aika valuvaa, ei mitään kuivaa kökköä.

Jos haluat fiksun kokin tavoin saada kaiken valmiiksi samaan aikaan niin laita paistinpannu kuumenemaan kun risotossa on vielä reilusti purutuntumaa. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja paista kananpalat kypsiksi. Lisää joukkoon voi, sitruunamehu ja basilika. Sekoita ja lisää joukkoon lopuksi vielä pippuria. Kokoa lautaselle risottoa, kananpaloja ja kastiketta. Nauti tyytyväisenä aikaansaannoksestasi.

Food & Fun @ Ravintolaiva Cindy

Hieman myöhässä ollaan tämän postauksen kanssa, joten suoraan asiaan. Viime viikonloppuni Turussa oli varsinaista ruokailotulitusta. Perjantaina nautin perheeni pöperöistä, lauantaina herkuttelin neljän ruokalajin menun Ravintolaiva Cindyssä ja sunnuntaina tein tehokkaan vierailun Turun Ruokamessuille.

Nyt muutama sananen Food & Fun tapahtumasta. Islannissa tapahtuma on pyörinyt jo 13 vuotta. Tapahtuman aikana vierailevat keittiömestarit saapuvat kokkailemaan valittuihin ravintoloihin ja menu mietitään yhdessä ravintolan henkilökunnan kanssa. Tänä vuonna Food & Fun-tapahtuma levittäytyi suureksi ilokseni Turkuun. Ravintoloista mukana olivat Pinella, Kaskis, Hus Lindman, Smör, Mami, Karu Izakaya, Ludu, E. Ekblom ja Ravintolaiva Cindy eli aikamoinen nippu loistavia paikkoja. Jokainen ravintola tarjosi kiinteähintaisen, neljän ruokalajin kokonaisuutensa maailmalta matkanneiden keittiömestareiden siivittämänä.

Olin pöytävarauksen kanssa hieman myöhään liikkeellä, koska monessa paikassa lauantait olivat jo täyteen buukattuja. Päädyin Ravintolaiva Cindyyn, jossa olen vieraillut aikaisemminkin. Ruoka painottuu luomuun ja lähiruokaan ja sama teema näkyi myös Food & Fun-menussa. Cindyn vieraaksi saapui Chris Parsons Bostonista, palkitusta Steel & Rye-ravintolasta.

Olin varannut pöydän isälleni ja itselleni lauantaille kello 17. Ravintolassa oli vielä tuolloin melko hiljaista ja rauhallista, joka meitä ei haitannut lainkaan. Palvelu oli heti alkuun huomaavaista ja saimme rauhassa tutkailla ruokalistaa.

Keittiön tervehdys yllätti iloisesti, varsinkin kun odotin suupalan kokoista herkkua. Amuse bouche sisälsi kylmäsavulohta, särkeä ja taimenta Förlön saarelta Ahvenanmaalta, ilmakuivattua porsaan niskaa ja luomukvinoaa Liedosta. Annos oli mukavan raikas ja herätti hyvin ruokahalun. Erityisesti oikealla komeileva kylmäsavulohi, jogurtti, tilliperuna ja mummonkurkku saivat makunystyrät tanssimaan. Aivan ihana yhdistelmä!

Alkuruoaksi nautimme keittoa Nousiaisten herkkutateista ja Wanhantuvan ankkaa neljällä tavalla. Liemi oli melko suolaista meidän molempien makuumme, mutta kun lusikkaan kokosi sopivasti kaikkea niin suolaisuus ei ollut enää hallitseva. Ankka oli mureaa ja ankanmunan alkaa oleva herkkutattimuhennos hyvää, mutta annos meni syödessä melko epämiellytävän näköiseksi. Esteetikko tai ei, maut olivat kuitenkin kohdallaan.

Pääruoka koostui Rintalan tilan luomukaritsasta, kaalista ja romescokastikkeesta. Karitsa oli todella mureaa ja kaali oli toimiva lisuke. Miksen käyttäisi itsekin kaalia samalla tavalla; kaali suikaleiksi, vähän voita pannuun ja paistetaan hetki. Romescokastiketta olisi voinut olla enemmänkin, kun kerta sekin oli niin hyvää.

Ennen varsinaista jälkiruokaa pöytään tarjoiltiin Herkkujuustolan Heidiä eli pehmeää valkohomejuustoa, luomuspelttinäkkäriä, luomuviinirypälehilloketta ja marja-aroniaa Paimiosta. Kyllä Suomessa osataan tehdä hyvää juustoa. Kaikille niille, joille marja-aronia on tuntematon niin pieni varoituksen sana; marjat ovat todella kirpeitä!

Jälkiruokaa odotin mielenkiinnolla, joka oli jäätelöä Saloniemen vuohen raakamaidosta, Cindyn saaristolaisleipää, luomutyrniä ja mehiläisten keräämää siitepölyä Sastamalasta. Hieman skeptisenä mietiskelin leivän osallisuutta jälkiruoassa, mutta voissa paistettu ja hunajalla sivelty saaristolaisleipä todellakin toimi annoksessa hyvin. Jäätelökin oli juuri sopivan makeaa ja koostumus oli samettisen pehmeä. Siitepöly oli melko rakeista ja kovaa, joten olisin pärjännyt ilmankin. (Tosin siitepöly on todella terveellistä ja se sisältää paljon vitamiineja ja mineraaleja.)

Palvelu oli koko vierailumme ajan loistavaa ja ruoista ehdittiin kertoa tarkkaan, ilman kiirettä. Cindyn on ruokapaikkana viihtyisä ja arvostan todella sitä, että se suosii luomua ja lähiruokaa. Tällöin tutuksi tulevat monet pienyrittäjät ja uudet, kiinnostavat maut.

Operaatio omena - sokeriton omenahillo

Työpaikkani jokainen nurkka on ollut tämän syksyn aikana täynnä omenoita. Tästä voisi päätellä, että varastoni pursuaisivat omenahilloja ja että olisin kokeillut kaikkia ihania omenareseptejä, mutta koska olen ilmeisen typerä ja laiska, niin enpäs ole tehnyt omenoista tänä syksynä yhtään mitään. Kunnes koitti eräs käänteentekevä päivä ja tulin järkiini. Aloin jo nimittäin hieman nolostua työpaikalla siitä, että minua muistutettiin jatkuvasti eteiseen unohtuneista omenoistani. Ja kuka olisi niin idiootti, että jättäisi kotimaisia, huumaavan tuoksuisia omenoita nurkkiin pölyyntymään kun varmasti löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vielä maksamaankin niistä (tai vaihtoehtoisesti heittävät ne roskiin)! Eilen laitoin omenapussini sellaiseen paikkaan, josta varmasti muistan ottaa sen mukaan ja kannoin ne ylpeänä (ja edelleen hieman häpeissäni) kotiin. Mutta mikä onni olikaan näissä lähes ylikypsissä omenoissa: niistä tuli mainio hillo ilman lisättyä sokeria!

Sokeriton omenahillo

10-12 todella kypsää, kotimaista omenaa
½ tl jauhettua inkivääriä
1 kanelitanko
1,5-2 dl vettä

Lohko omenat kuorineen ja poista siemenkodat. Mittaa vesi kattilaan ja lisää omenalohkot, inkiväärijauhe ja kanelitanko. Anna lohkojen kypsyä noin 10 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet. Ota kanelitanko kattilasta ja soseuta omenat sauvasekoittimella, jotta kuoretkin soseutuvat.

Viikonlopun jälkeen luvassa raporttia Turun Ruoka- ja viinimessuilta sekä samaisen kaupungin Food and Fun-tapahtumasta. En malta odottaa!

http://turunmessukeskus.fi/messut-ja-tapahtumat/turun-ruokamessut/etusivu

http://foodandfunfinland.fi/

Limettipiiras - key lime pie

Työpaikan kahvipöydällä on koko viikon komeillut juustokakkukirja, jonka seurassa olen viettänyt aikaa ehkä enemmänkin kuin laki sallii... Ja tottakai lupasin tehdä työkavereilleni kirjasta tämän kakun, koska pieni ja kirpeä herkutteluhetki keskellä työpäivää piristää kummasti. Tämä kakku on helppo ja nopea tehdä, itse tosin oikaisin reseptiä hiukan. Juustokakut-kirjassa kakku koristellaan kermavaahdolla ja kandeeratuilla limetinkuorilla, mutta ilmankin pärjää. (Alkuperäiseen Key lime-piirakkan täytteeseen tulee keltuaisia ja täyte kypsennetään uunissa, mutta tässä ohjeessa keltuaisia ei tule lainkaan, jolloin täyte on tosi raikas ja pehmeä.)


Key lime pie (kirjasta Juustokakut - Hannah Miles)

Pohja:
300 g digestive-keksejä
150 g voita sulatettuna (käytin itse suolatonta)

Täyte:
6 limettiä
600 g tuorejuustoa
1 prk kondensoitua maitotiivistettä (397 g)

Tarjoiluun:
2 dl kuohukermaa vatkattuna

Kandeeratut limetinkuoret:
0,8 dl sokeria
0,6 dl vettä
4 limetin kuori pitkinä suikaleina

Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Hienonna keksit ja lisää murun sekaan sula voi. Painele seos lusikan avulla tiiviiksi kerrokseksi voidellun ja paperilla vuoratun vuoan pohjaan ja reunoille. Kirjan ohjeessa käytetään halkaisijaltaan 23 cm:n irtopohjavuokaa, mutta itse käytin 24 cm:n vuokaa. Reunojen on oltava 3 cm korkeat, jotta täytteelle jää tilaa. Paista keksipohjaa uunissa 5-8 minuuttia ja anna sen jäähtyä kokonaan.

(Kandeeratut limetinkuoret: leikkaa neljän limetin kuori pitkiksi ohuiksi suikaleiksi. Pane suikaleet kattilaan, lisää sokeri ja vesi ja keitä hiljaisella lämmöllä noin 5 minuuttia, niin että saat ohutta siirappia. Nosta kuorisuikaleet kattilasta ja levitä ne ritilän päälle kuivumaan ja jäähtymään.)

Raasta täytettä varten kahden limetin kuoret ja purista mehut kaikista kuudesta limetistä. Vatkaa tuorejuusto, maitotiiviste, limettiraaste ja mehu tasaiseksi seokseksi. Kaada seos murupohjan päälle ja anna hyytyä jäkaapissa vähintään 3 tuntia. HUOM! Älä lisää kaikkea limettimehua kerrallaan, jotta lopputuloksesta ei tule liian kirpeää. Omasta limettimehusta jäi osa laittamatta, koska täyte oli jo aika kirpeää noin 5 limettimehun kohdalla. Tämä voi tosin vaikuttaa täytteen hyytymiseen. Kakku pysyi kyllä koossa leikatessa, mutta täyte oli melko pehmeää.

Koristele kakku halutessasi kermavaahdolla ja kandeeratuilla limetinkuorilla.

Kulinaristin lauantai: raakakakkua, nyhtöpossua, coleslow-resepti, hot pot ja muutama viinisuositus

Tiesin jo heti lauantaiaamuna herättyäni, että tästä olisi tulossa iloinen päivä. Kun on kunnon yöunet takana niin maailma näyttää paljon paremmalta. Aamuinen ruisleipäkin maistui hyvältä vaikka olikin sitä nimeltämainitsematonta suorakaiteen muotoista palaa hyvin tavanomaisilla lisukkeilla. Mitä harvemmin leipää syö sitä mukavampaa on syödä sitä kiireettömästi ja nauttien. Työaamuina aikaa on sen sijaan varattu vain pukeutumiselle, kahvikupilliselle ja meikkaamiselle ja joskus hoidan kaikki kolme asiaa jotakuinkin samaan aikaan. Kiireessä syöminen on kamalinta mitä tiedän, joten otan yleensä pienen evään mukaani ja odottaessani kaikessa rauhassa omaa bussia seuraan kun ihmiset kiiruhtavat Kampissa kuin pienet muurahaiset. Kerran eräällä naisella oli niin kiire bussiin, että hän riisui korkokengät jalastaan ja lähti hillittömään juoksuun. Siellähän se nainen seisoi loppujen lopuksi samalla bussilaiturilla. Bussin lähtöön oli vielä 10 minuuttia...

Edellisessä blogipostauksessa käväisin syömässä raakakakkua Johan & Nyström-kahvilassa ja sama teema jatkuu osittain tässäkin jutussa. Treffasimme rakkaan ystäväni kanssa keskustassa ja suuntasimme Hymy Raw Food Cafehen, joka löytyy Katariinankadulta.

Maistelimme kahvilan cappuccinot, raakajäätelön ja tyrnikakun. Kahvi oli priimaa tavaraa ja raakamaito antoi siihen oman, noh hieman lehmäisän makunsa, mutta hyvällä tavalla. Jäätelö oli minttuinen ja raikas vaikka se olikin varsin kovaa ja suli hitaasti. Tyrnikakku oli todella hyvää, täyteläinen ja tyrni maistui siinä sopivasti. Pohja oli tosin aavistuksen liian paksu omaan makuuni. Pääsimme myös maistamaan balilaista suklaakakkua, mutta se oli aivan erilaista kuin Johan & Nyström-kahvilassa. Pohja oli selvästi paksumpi ja täyte ei ollut aivan niin täyteläinen ja tryffelimäinen kuin viimeksi, mutta maku oli silti suklainen.

Kotiin palattuani oli aika tyhjentää hieman jääkapin sisältöä. Olin viikolla valmistanut kolmen kilon kasslerkimpaleen, tuttavallisemmin siis nyhtöpössua ja sitä oli hyvin jäljellä viikonlopun herkkuhetkiä varten. Pikainen coleslow vielä kylkeen niin gourmethetki oli taattu.

Coleslow

kastike:
vajaa desi ranskankermaa
0,5 dl majoneesia
2 tl valko/omenaviinietikkaa
1 tl sokeria
ripaus suolaa

1 iso porkkana
1 keskikokoinen omena
pieni pala punakaalia

Sekoita kastike valmiiksi kulhoon. Raasta porkkana ja omena raasteeksi. Suikaloi kaali mahdollisimman ohueksi. Lisää raasteet ja kaalisuikaleet kastikkeen joukkoon ja sekoita kunnolla. Tarkista maku ja anna maustua hetki. (Coleslown voi antaa maustua seuraavaan päivään, mutta itse tykkään nauttia sen saman tien. Up to you!)

Nyhtöpossun reseptejä löytyy lukematon määrä Internetistä, joten en tällä kertaa lähde omaa reseptiä levittelemään varsinkaan kun lopputulos oli hieman kohtalainen. Ihan mehevää, mutta ei tarpeeksi mehevää. Onneksi HP-soossi ja coleslow mehevöittivät kokonaisuutta. Kuvassa näkyvä hodarisämpylä on Kanniston leipomosta. Suosittelen myös samaisen leipomon hampurilaissämpylöitä, jos ei kaipaa pöytäänsä kaupan höttöleipää. Olisihan ne leivät voinut toki leipoa itse mutta... seuraavaan aiheeseen.

Illalla olikin vuorossa varsinainen ruokaelämys kun kiinalainen ystävämme kokkasi hot pottia. Mikä ihana tapa syödä kun kaikki istuvat saman pöydän ääressä ja nauttivat samaa ruokaa. Ei annoskateutta, ei pahaa mieltä vaan naurua ja yhteistä iloa hyvää seuraa ja ruokaa kohtaan.

Osa raaka-aineista oli tuotu Kiinasta asti, mutta aasialaisista kaupoista saa ainakin jonkin sortin hot pot-tahnaa. Pataan tuli tahnan lisäksi ainakin sipulia, purjoa, tomaattia, kurkkua, laakerinlehtiä ja paljon muita vieraita mausteita makua antamaan. Kun liemi oli kiehunut aikansa niin sekaan heitettiin muun muassa sieniä, riisipalloja ja tofua. Jotkut raaka-aineet kypsennettiin itse kuten ohueksi leikatut lihasiivut. Kaikki padasta noukitut herkut dipattiin vielä kastikkeeseen, jossa oli... en nyt muista, mutta ensi kerralla otan reseptit talteen. Lopuksi liemeen heitettiin vielä perunaviipaleita ja nuudeleitä kypsymään. Taattua herkkua.

 
Lopuksi vielä kaksi varteenotettavaa valkoviiniä, jotka sopivat hyvin seurustelujuomaksi tai mausteisen ruoan kaveriksi.

* Pfaff Pinot Gris 2013, Ranska

* Wolfberger Riesling-Pinot Gris, Ranska

Falafelejä ja raakakakkua

Eilinen lounas jäi töissä hieman tylsän puoleiseksi. Salaatti koostui jäävuorisalaatista ja kurkusta. Makaroonilaatikkoa oli sen verran mitoitetusti, että nakersin nälkääni muutaman näkkileivän ja kuvittelin sen olevan herkullinen, täytetty pitaleipä. Mistä lie mielikuva tullut, mutta kun pääsin aikaisin töistä niin suuntasin keskustaan ja tein jotain mitä en ole koskaan tehnyt: kävin syömässä Fafa'sissa! Söin falafel & halloumi-pitaleivän, joka oli maukas, mausteinen, herkullinen ja mitä vielä... Kerrassaan loistava. Siinä vaiheessa makaroonilaatikko oli vain kaukainen, mauton muisto.

Olen jo pidempään himoinnut raakakakkua vaikka en ole sellaista edes koskaan maistanut. Olen selaillut luurillani erilaisia raakakakkukuvia, ihastellut niiden herkullisuutta ja terveellisyyttä. Lueskellut lukemattomia ylistyksiä ja reseptejä. Pähkinöitä, taateleita, raakakaakaojauhetta, kaakaovoita... Niistä on raakakakut tehty ja paljon kaikesta muusta mukavasta.

Kun iltapäivä oli vasta aluillaan ja olin ravinnut itseni pitaleivällä niin ajattelin loogisesti, että nythän on jälkiruoan vuoro. Koko kesän mietiskelin erinäisiä kahviloita ja ihastelin blogien upeita kuvia kaikista niistä ihanista paikoista, joita Helsinki kätkee kulmiensa taakse. Ja mikä vääryys kesällä tapahtuikaan; en käynyt tässä Johan & Nyström-kahvilassa!

Kahvila oli kerrassaan upea ja sieltä löytyy kahvin ja teen ystävän paratiisi. Oma kahvikiintiöni oli kuitenkin siltä päivältä jo ylitetty (sillä iän ikuisella Juhla Mokalla), joten keskityin tuijottamaan kahvilan kakkutarjontaa. Tiesin nimittäin sen, että kahvilasta löytyy raakakakkuja. Balilainen suklaakakku näytti juuri sopivalta aurinkoiseen maanantai-iltapäivään. Siirryin kakkupalani kanssa pöytään ja valmistuin tulevaan makuelämykseen tuijottamalla kakkupalaa kuin se oli jotakin elämää suurempaa.

Ensimmäisen suupalan jälkeen hämmennyin ja katselin ympärilleni ihan vain tarkistaakseni, että syökö kukaan muu samaa kakkua juuri sillä hetkellä. Eipä syönyt, mutta sen voin sanoa, että kakku oli aivan mielettömän hyvää, suussa sulavaa, sopivan makeaa ja ihanan suklaista. Mietin ihan vakavissani, että onkohan tavalliseen enää paluuta...

Lopulta nousin pöydästä hyvin tyytyväisenä ja kiitin henkilökuntaa. Astuin ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja googlasin saman tien "balilaisen suklaakakun". Jos en ole aivan väärässä, niin kakku on luultavasti Maria Lönnqvistin käsialaa. Reseptikin löytyi netistä ja aloin jo haaveilemaan itsetehdystä raakakakusta.

Vaikka tulenkin varmasti hieman jälkijunassa mitä raakakakkuihin tulee, niin tämä ei jää tähän.

http://johanochnystrom.se/fi/meista/toimipisteemme/helsinki/

Aurinkoinen kasvissosekeitto

Viime viikolla töihin ilmestyi reilu kahden kilon kesäkurpitsa, jonka työkaverini oli itse kasvattanut. Sain kunnian viedä sen kotiin, kyllä kaupan kesäkurpitsat kalpenee tuon järkäleen rinnalla!

It's huge!

Yritin tehdä viikonloppuna meheviä ja herkullisia kasvispihvejä, mutta sain aikaseksi mauttomia ja lötköjä raastekasoja. Oli otettava suunnitelma B käyttöön, joten nyt vuorossa on Koskenlaskijalla kruunattua kasvissosekeittoa. Ja jos tiedät loistavan kasvispihviohjeen, niin vinkkejä otetaan vastaan.


Aurinkokeitto

1,2 l vettä
3 keskikokoista, jauhoista perunaa
3 porkkanaa
n. 200 g kesäkurpitsaa
n. 200 g bataattia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 tl Herbamaren yrttisuolaseosta
1 pieni laakerinlehti
½ - 2/3 pakettia Koskenlaskijaa

tarjoiluun: raejuustoa

Pilko juurekset ynnä muut pienemmäksi, lisää keitinveteen yrttisuola ja keitä kasviksia noin 30 minuuttia tai kunnes kaikki on kypsää. Poimi kasvisten joukosta laakerinlehti pois. Murenna sulatejuusto keiton joukkoon ja soseuta. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tarkista maku, lisää halutessa vielä suolaa ja mustapippuria.

Vartin herkku ellei nopeampi: pinaatti-lohipasta

Tämä ruoka sopii ainakin sellaiseen tilanteeseen kun olet kotimatkalla, joka kestää ainakin 45 minuuttia, sinulla on huutava nälkä etkä halua käyttää kummemmin aikaa kokkaamiseen varsinkaan kun ohjelmassa on vielä siivoamista ja pyykinpesua. Tosin maanantain kunniaksi voisi vaan ottaa rennosti, kyllä ne pölypallot ja likapyykit voi hoitaa huomennakin...


Pinaatti-lohipasta
2 hengelle

150 g kylmäsavulohta
kourallinen pinaattia
puolikkaan sitruunan mehu
parmesaania
mustapippuria
spagettia

Laita spagetti kiehumaan. Pilko sillä aikaa pinaatti ja kylmäsavulohi pienemmäksi. Lisää puolet sitruunamehusta lohen joukkoon. Kaada kypsä spagetti siivilän läpi ja sitten takaisin kattilaan, sekoita pilkotut ainekset joukkoon. Sekoita niin kauan kunnes pinaatti menee kasaan ja lohi kypsyy hieman. Purista loput sitruunamehut joukkoon ja rouhi sekaan pippuria. Tarjoa parmesaanin ja oliiviöljyn kanssa.

Madeiralainen bataattileipä

Kaivakaahan jauhopussit kaapista ja kokeilkaa tätä ihanaa leipää! Kuppi kuumaa teetä kyytipojaksi niin iltapala on pelastettu. Tämä leipä sopii varmasti tarjoiltavaksi myös keiton kanssa.


Madeiralainen leipä
n. 6 kappaletta

600 g bataattia
1 pkt tuorehiivaa
1 rkl suolaa
12-15 dl vehnäjauhoja

lisäksi: valkosipulivoita

Kuori bataatti ja leikkaa se lohkoiksi. Keitä paloja runsaassa vedessä täysin kypsiksi. Soseuta bataatti veden kanssa keittomaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä, jos seos on liian sosemaista. Jäähdytä 'keitto' kädenlämpöiseksi.

Murusta hiiva kulhoon, kaada bataattikeitto ja suola sekaan. Sekoita niin, että hiiva liukenee. Lisää vehnäjauhoja sen verran, että taikina jää melko löysäksi. (En ole tässä kohtaa paras henkilö neuvomaan täydellisen taikinan olemusta, koska minulle leivän leipominen on välillä täyttä magiaa. Kolme sämpyläkokeilua takana ja kaikki yhtä epäonnistuneita.) Anna taikinan kohota lämpimässä tunnin verran.

Taputtele taikinasta pannulle sopivia, hieman litteitä leipiä. Käytä apuna jauhoja tai öljyä. Anna leipien kohota vielä 45 min.

Lisää pannulle voita ja öljyä, paista leipiä keskilämmöllä noin 5 minuuttia per puoli. Anna leipien jäähtyä. Halkaise leivät ja levitä valkosipulivoita.

Huom. jos et halua paistaa leipiä, niin kokeile kypsentää ne uunissa.

Reunion: Kylmäsavuhärkä-rucolasalaatti ja syntinen suklaakakku

"Hei kuuntele, onko noi suomalaisia?"
"Oota... kuullostaa kyl vähän suomelta."
"On niitten pakko olla suomalaisia. Vois tietty myös kysyy."

Oli vuosi 2007 ja reissasin poikaystäväni ja muutaman muun ystävän kanssa Aasiaa. Olimme 20vee, elämän iloa ja seikkailunhalua hehkuen. Meillä kävi varsinainen tuuri, koska tapasimme matkallamme aivan mielettömiä ihmisiä ja olemme olleet ystäviä siitä lähtien. Kotimaassa olisimme tuskin ikinä törmänneet toisiimme. Pyrimme näkemään useita kertoja vuodessa, jolloin nautitaan ruoasta, juomasta, muistoista ja elämän hulvattomista jutuista.

Reunionit olivat tällä kertaa meidän luonamme Töölössä. Päädyimme italialaispainotteiseen iltamaan, joten pöytään kannettiin tomaattibruchettaa, leikkeleitä, marinoituja oliiveja, juustoa ja kylmäsavuhärkä-rucolasalaattia. Kekkailin salaatin joskus monta vuotta takaperin, ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava. Määriä salaatille on vaikea antaa, kokoa lautaselle sopivasti kaikkea.


Kylmäsavuhärkä-rucolasalaatti

kylmäsavuhärkäviipaleita (esim. Tammisen)
rucolaa
parmesaanilastuja
oliiviöljyä
sitruunamehua

Tomaattibruchetta

800 g kypsiä tomaatteja
½ tl suolaa
½ tl pippuria
2 tl etikkaa
½ dl oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
ripaus sokeria

Kuutioi tomaatit kulhoon ja lisää kaikki ainekset, sekoita. Tarjoa rapean leivän kaverina.


Marinoidut oliivit

1 prk oliiveja
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulin kynsi suikaloituna

Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita muutaman kerran. Anna marinoitua jääkaapissa ennen tarjoamista.

Lämpimänä ruokana tarjosimme sipulipastaa, joka löytyy blogin ohjeista. Voisin syödä sitä vaikka kerran viikossa...

Itse en tällä kertaa vastannut jälkiruoasta vaan Lissu oli tehnyt koko porukalle suklaakakkua. Jo ensimmäistä palaa leikatessa tiesin, että se kakku olisi silkkaa syntiä!

Kakun ohje löytyy tästä Valion linkistä. Söimme kakun ilman jogurttikermavaahtoa eikä se mielestäni sitä olisi tarvinutkaan. Valion sivuilla on myös kommentoitu sitä, että reseptin keksit nousevat kakun paistamisen aikana taikinan sekaan. Ehkä siis parempi murustaa keksit pohjalle tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaan pois. Ja taisi siellä ohjeessa myös olla, että kakku on 16 hengelle. Kyllä se meidän kakku kummasti hävisi illan aikana kuuden ihmisen voimin...

Kamala kuva, ihana kakku!

Kolmen reseptin kombo: kesäkurpitsatsatsiki, deviled eggs ja valkosuklaavaahto

Nyt kun minulla on ollut koko kesä aikaa lorvailla onnellisesti, niin samalla esiin on taas hehkeytynyt varsinainen reissunainen. Viime viikolla avarsin maailmankuvaani reissaamalla niinkin kauas kuin Alajärvelle. Ja voiko todella olla niin, että se on pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut. Aika noloa, varsinkin kun on tullut matkusteltua ympäri maailma monen mantereen verran...

Hurautin viime keskiviikkona (järkyttävän halvalla ja nopealla) Onnibussilla Turkuun ja oman mökin rauhaan. Keskiviikkona söimme vanhempieni kanssa hieman sitä sun tätä, ja innostuin kehittelemään tämän raikkaan kesäkurpitsatsatsikin uusien perunoiden ja lohipyöryköiden seuraksi.


Kesäkurpitsatsatsiki

1 pieni kesäkurpitsa
1 tl suolaa
3 dl turkkilaista jogurttia
1 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
1 kesäsipuli suikaloituna
ripaus pippuria

Raasta kesäkurpitsa siivilään ja ripottele suola joukkoon. Anna vetäytyä puolisen tuntia ja painele sitten ylimääräinen neste pois. Siirrä raaste kulhoon ja yhdistä loput aineksista keskenään. Anna tsatsikin olla vielä jääkaapissa vartin verran ennen tarjoamista.

Torstaina lähdimme vanhempieni ajamaan kohti Alajärveä. Olemme yleensä lähtöhetkella kuin "Kiljusen herrasväki". Mistä lie sanonta tullut, mutta meidän perheen kohdalla se tarkoittaa jotakuinkin äänekästä lähtemistä pienoista sählinkiä unohtamatta. Auto saatiin kuitenkin pakattua eikä kukaan jäänyt kyydistä.

Alajärven reissulla oli tarkoitus viettää aikaa Italiasta tulleiden sukulaisteni kanssa. Ja tietysti myös perheeni kanssa uiden, saunoen ja syöden. Näemme sukulaisia kerran vuodessa, joten kaikki yhdessä viettämämme aika on arvokasta.

Tätini oli löytänyt meille ihastuttavan mökin aivan Lappajärven rannalta. Oma sauna, ranta ja ihanan tilava keittiö, jossa oli mukava häärätä.

Jokakesäinen lempparini on devil's eggs, joka ilmeisesti onkin oikeasti deviled eggs, jos netin resepteihin on uskominen. Tämä resepti on peräisin amerikkalaiselta perhetuttavaltamme, mutta varsinaista reseptiä voi muunnella vaikka loputtomiin. Nämä täytetyt kananmunat ovat jo meidän perheen kesäklassikko, joita tarjosimme tälläkin reissulla.


Devil's eggs

7 kovaksi keitettyä kananmunaa
0,5 dl majoneesia
2 rkl sinappia
2 tl valkoviinietikkaa
ripaus valkopippuria

Kuori keitetyt kananmunat ja puolita. Laita keltuaiset kulhoon ja lisää kaikki ainekset joukkoon. Sekoita haarukalla kunnes seoksesta tulee sileää. Asettele kananmunan puolikkaat lautaselle ja lusikoi täytettä päälle. Esteetikko voi myös pursottaa täytteen, mutta itse yritin väkertää täytteestä palloja kahden lusikan avulla, kohtalaisin tuloksin.

Jälkiruoaksi tarjosin mökkiporukalle valkosuklaavaahtoa marjojen kera, joka on todellinen laiskan ja kiireisen kokin pelastus. (Itse en tietenkään lukeudu kumpaankaan...) Alkuperäinen resepti on Me Naiset-lehdestä bongattu, ja siinä valkosuklaavaahto tarjotaan tyrnikiisselin kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa valkosuklaata käytetään 150 grammaa, mutta itse käytin suklaata 130 grammaa, koska olin sen verran pihi enkä viitsinyt ostaa kahta 130 gramman levyä. Toimi silti hyvin!


Valkosuklaavaahto ja marjoja

130 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
2 ½ dl turkkilaista jogurttia
1 tl vaniljasokeria

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja siirrä kattila levyltä. Lisää suklaa kuumaan kermaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jogurtti ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Älä vatkaa seosta voimakkaasti kuten minä tein, koska silloin seoksesta ei välttämättä tule vaahtoa vaan paksua kastiketta.

Jaa vaahto annoslaseihin ja anna jäähtyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoamista. Tarjoa vaahto marjojen kera.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan rentouttava ja hyvä muistutus siitä, että Suomesta löytyy todella kauniita paikkoja. Ja Lappajärvi, we will meet again.

Kesäkurpitsapasta

Nyt kesäkurpitsaa saa kaupasta lähes ilmaiseksi tai parhaassa tapauksessa suoraan omasta puutarhasta. Tämä pasta sopii hyvin kevyeksi lounaaksi.

Kesäkurpitsapasta
2 annosta

1 pieni kesäkurpitsa
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
6 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
10 basilikan lehteä silputtuna
kourallinen pistaasipähkinöitä rouhittuna
suolaa, pippuria
parmesaanilastuja/raastetta
spagettia

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja paista öljyssä kunnes siivut pehmenevät. Lisää hienonnettu valkosipuli ja sitruunamehu pannulle. Paista niin kauan kunnes kesäkurpitsa saa väriä ja kypsyy tasaisesti. Lisää lopuksi suolaa, pippuria ja silputtu basilika siivujen joukkoon. Lisää kypsä spagetti pannuun ja sekoita kunnolla. Jaa annokset lautaselle ja koristele parmesaanilastuilla ja pistaasipähkinärouheella.

Viiden naisen illallinen *****

Kun meillä on ystävien kesken ruokailtama, niin silloin syödään oikein kunnolla ja pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tarkoittanut kolmen ruokalajin ateriakokonaisuutta vaan sitä, että grilli ahdettiin täyteen kasvisvartaita, pekoniherkkusieniä ja maissia. 

Lisäksi ystävämme neiti Sotkamo oli valmistanut ruhtinaaliset 2,5 kiloa nöyhtöpossua eli siis nyhtöpossua, mutta oikeastaan sana nöyhtö on paljon hauskempi... Possu oli valmistettu todella yksinkertaisella tavalla, ilman kummempia maustehässäköitä. Laita kasslerkimpale vuokaan, hiero pintaan suolaa ja kasslerin kaveriksi paloiteltua lanttua, porkkanaa sipulia ja muutama valkosipulin kynsi. Sitten koko komeus uuniin hautumaan noin seitsemäksi tunniksi 125-150 asteiseen uuniin.

Yhdessä kokkaamisessa on parasta se, että saa ja voi jakaa ideoitaan muiden kanssa. Ystävämme Haba yllätti meidät iloisesti leipomalla tuoretta, maderalaista bataattileipää, joka oli aivan taivaallista. Itse onnistun harvoin leipomisessa, joten olen hyvin kiitollinen niistä hetkistä kun joku muu vaivautuu jauhopussin ääreen.

Juuri kun olin päässyt kirjoittamisen vauhtiin ja muistelemaan tätä jumalaista leipää niin pääsipä käymään niin, että en löytänyt reseptiä mistään. Muistan laittaneeni sen laukkuun, mutta se on ehkä vauhdissa tippunut jonnekin kadulle ja nyt joku onnellinen leipoo tuota leipää kotonaan... Melkoinen mysteeri, mutta laitan ohjeen tänne heti kun saan itse leipuri hiivan tavoiteltua.

Eipä tämäkään ilta päättynyt ilman jälkiruokaa. Vesimeloni ja tuore ananas olisivat ehkä voineet riittää makeannälkään, mutta uusimmassa Glorian Ruoka&viini-lehdessä (5/2014) oli niin hyvännäköinen ja simppelin kuuloinen jälkkäriohje, että se oli pakko toteuttaa eli marenkikäärö ja lakritsikerma. Jälkiruoka oli helppo tehdä, koska se sisälsi oikeastaan vain valkuaisten ja kerman vatkaamista ja hieman mansikoiden paloittelua. Ja kaiken lisäksi kun marengin päälle oli levitetty lakritsikerma ja marjat niin näky oli todella kaunis. Ah, ruokataidetta!

  

Kun koko komeus oli kääritty ja leikattu annospaloiksi niin onnistuin tietenkin kuluttamaan taas tovin ruokakuvaamiseen, mutta tuosta kääröstä ei kyllä hyvää kuvaa saanut sitten millään. Ja kun muut olivat jo syöneet puolet omasta annoksestaan niin itse istahdin vasta pöydän ääreen. Nyt olisi tietty ihanaa kirjoittaa kuinka ensimmäinen lusikallinen tuota jälkiruokaa oli kuin pala taivasta, mutta se maistui suoraan sanottuna hieman munakkaalta. Maku kyllä katosi muutaman lusikallisen jälkeen ja otimme jokainen pienen palan lisääkin, mutta jos innostut kokeilemaan kyseistä jälkiruokaa niin laita marenkivaahdon sekaan tilkka etikkaa ja lisää paistoaikaa 15 minuutilla niin lopputulos saattaa olla aivan toisenlainen. Lehden mukaan annos on neljälle, mutta jälkiruoasta riittää hyvin 5-6 hengelle.


Marenkikäärö ja lakritsikerma

4 valkuaista
2 dl sokeria
2 ½ rkl perunajauhoja
(1 tl etikkaa)
1 rkl rypsiöljyä

täyte:

4 dl kuohukermaa
1 ½ rkl sokeria
2 tl lakritsijauhetta
½ l marjoja (mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa)

Laita uuni 200 asteeseen. Erota munista valkuaiset ja vatkaa sokerin kanssa sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi , noin 10 minuuttia. (Kannattaa vatkata valkuaisia hetki ennen kuin lisää sokerin.) Siivilöi joukkoon perunajauhot (ja etikka) ja sekoita vaahto tasaiseksi.

Voitele leivinpaperi öljyllä. Levitä massa noin 30 x 40 cm levyksi leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia (tai 15 minuuttia pidempään, mutta laske silloin lämpöä hieman alemmas, noin 160 asteeseen.)

Vatkaa sillä välin kerma kuohkeaksi. Lisää joukkoon sokeri ja lakritsijauhe. Levitä kermavaahto jäähtyneelle marenkipohjalle. Ripottele päälle marjat. Kääri levy kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa annospaloiksi ja koristele marjoilla.

Tästä jälkiruoasta saisi loihdittua varmasti myös upean pavlovan, taidankin kokeilla sitä ensi kerralla!

Ruokaretkiä vol. 2

Olen päästänyt blogini täysin hunningolle, mutta siihen on pätevä syy: olen ollut itsekin täysin hunningolla, mutta mitäpä muuta sitä voisi olla kun on aikaa. Ja kun on aikaa niin olen kyllä keksinyt suunnitelmia viikon jokaiselle päivälle. Viikonloppuvieras? Tervetuloa! Veneilemään? Tottakai! Lappeenrantaan? Junalippu ostettu! Mutta nyt on aika hengähtää hetki ja pestä pyykkiä. Ja kokata, tottakai. Ehkä matkalaukunkin voisi purkaa kokonaan, se on nimittäin ollut puoliksi pakattuna lähes koko kesän ajan.

En ole kirjoitellut blogiin, mutta blogi on ollut mielessäni lähes joka hetki kun syön tai juon, kun katson jonkun kokkaavan tai kokkaan itse. Räpsin kuvia ja painan makuja mieleeni. Mietiskelen mikä ruoassa toimii tai ei toimi. Suunnittelen tulevia reseptejä ja ostoslistoja. Vähän niin kuin käsikirjoitusta miettisi...

Muutama viikko takaperin sain viikonloppuvieraan Lappeenrannasta. Sain tuliaisiksi ihania villasukkia ja maailman parhaita Kesämäen leipomon lihapiirakoita. Teimme niistä ihan itsetehtyjä Vetyjä eli lihapiirakoita (keitto)kinkulla ja keitetyllä kananmunalla. Herkkua!

Atomi ja vety - niihin et pety!

Lihapiirakka, tuo Lappeenrannan ylpeys, jota ei kannata missata. Lappeenrannassa voi nauttia sekä Atomeja että Vetyjä. Atomi-lihapiirakkaan tulee joko kinkkua tai keitetty kananmuna ja Vetyyn tulee molempia. Lisäksi voi valita haluaako piirakan savu- vai keittokinkulla (ikuinen kinkkukoulukunnan taisto). Satama-Sannin kojusta saa muuten sekä gluteenittomia lihapiirakoita että kasvispiirakoita, mutta kasvisversioita ei mainosteta listalla!

Jos haluat tehdä Vetyherkkua kotona, niin tarvitset:

2 lihapiirakkaa (höyrytettynä)
4 siivua keitto- tai savukinkkua
2 keitettyä kananmunaa
ketsuppia, sinappia
kurkkusalaattia
valkosipulimajoneesia

Seuraavan päivän aamupala nautittiin ihanan naapurini, Yobotin, luona. Ja kannattaa tuonne kauempaakin tulla! Jogurttijäätelön maku vaihtuu viikottain ja viikonloppuisin tarjotaan bagel- ja vohvelibrunssia. Testattu on ja vohveli oli parasta pitkiin aikoihin ja annoksen päälle sai kasata niin paljon jätskiä ja lisukkeita kuin vain jaksoi.

Tottakai käville myös ratikka-ajelulla, Linnanmäellä, Korkeasaaressa ja shoppailemassa. Ihana viikonloppu huippuseurassa, näitä lisää!

Pian kaupungin kuumuus alkoi tuntua lakanoissa asti. Oli täydellinen tilaisuus lähteä taas merelle paahtavaa hellettä karkuun, joten tottakai pakkasin melkein ikuisessa valmiudessa olevan matkakassini ja suuntasin Turun upeaan saaristoon. Tällä kertaa matka vei ensin Kustaviin ja sieltä Katanpään vierasvenesatamaan. Seuraavana päivänä matka jatkui Jurmoon, Brändön kuntaan. Saaressa oli mukavan leppoinen ja kiireetön tunnelma. Jurmon omaa naudanlihaa ei tullut ostettua mukaan, mutta se olisi varmasti hintansa väärti.

Jurmossa olimme yhden yön ja sieltä suuntasimmekin jo Taivassaloa kohti, jossa veneemme asustaa vapaa-ajallaan. Kotimatkalla pysähdyimme lounastamaan Pollin pihaan, koska oli hyvä tilaisuus testata talon lohikeitto ja neljän tunnin venematkan jälkeen nälkäkin oli melko huutava. Keitto oli todella hyvää (kiitos voin ja kerman) ja kirpeä tyrnivoi sopi hyvin yhteen makean saaristolaisleivän kanssa.

Jos en nyt kuitenkaan satu olemaan Taivassalossa vaan Helsingissä niin suosittelen kesäkuussa avattua Birgittaa (Hernesaarenranta 2). Oli alkuilta ja terassi oli aivan tupaten täynnä, mutta jollain onnenkantamoisella saimme poikaystäväni kanssa kaksi paikkaa ja vielä merelle päin. Söimme burgerin ja lohisalaatin, jotka olivat molemmat todella maukkaita annoksia. Burgerin pihvi oli tosin hieman kuivahko, mutta salaatissa kaikki oli kohdillaan. Kala oli mehevää, perunasalaatti ihanan raikasta, olut kylmää ja seura komeaa.

Näistä ruokakuvista tulee kyllä ainakin itselleni mieleen, että kokkaanko enää ollenkaan... Mutta seuraava blogipostaus sisältää reseptejä ja erityistä tyttöenergiaa! Be ready!