Matkamuistelot

Nyt kun pahin matkaväsymys alkaa olla jo historiaa, niin ajatukset voi kohdistaa matkan muistelemiseen ja kuvien ihailuun. Kahden viikon aikana kiersimme isäni kanssa Itämeren ympäri autolla. Helsingistä Tallinnaan laivalla, sieltä Haapsalun kautta Pärnuuseen. Virosta jatkoille Latvian ja Liettuan kautta Puolaan. Puolasta Saksaan ja sieltä Tanskan kautta Ruotsiin. Yövyimme usein pienemmissä kaupungeissa ja ajelimme rannikkoa pitkin aina kun se oli mahdollista. Erityisesti matkasta jäi mieleen upeat hiekkarannat, jotka ammottivat vielä tyhjyyttään. Hellettä riitti, mutta vesi oli vielä melko kylmää ainakin tälläisen vilukissan mielestä. Varpaat tuli kyllä kastettua rantaveteen, mutta muuten pysyin visusti pehmeällä rantahietikolla.

Klaipeda, Liettua

Matkan varrella nautitut ruoat eivät aina olleet varsinaista kulinaristista ilotulitusta. Pienistä kaupungeista oli välillä vaikeaa löytää ravintolaa, joten vaihtoehdot olivat joskus vähissä. Onneksi hyviäkin makumuistoja mahtui mukaan.

Latviassa pysähdyimme matkan varrella Jurmalaan, joka on Baltian maiden suurin merenrantakylpyläkaupunki. Kävelimme kävelykatua pitkin ja etsimme jotain kevyttä lounasta. Tällä kertaa ravintolavaihtoehtoja oli paljon ja päädyimme Alus Krodzins-nimiseen ravintolaan. Seljanka-keitto kuullosti sopivalta pieneen suolaisen nälkään.

Seljanka

Keitto oli oikein maukas ja sisälsi muun muassa savustettua kinkkua. Keiton kaverina tarjottiin latvialaista ruisleipää, jossa on vahva kuminan maku. Isäni valitsema päivän keitto näytti jo kertaalleen syödyltä, joten siitä en edes viitsinyt ottaa kuvaa... Makukin oli mielenkiintoinen.

Latviassa koin myös ehkä elämäni oudoimman ruokakokemuksen eikä siitä ole edes kuvaa, joten jokainen käyttäköön mielikuvitustaan. Yöpymässämme hotellissa ravintolapuoli oli ilmeisesti melko uusi juttu tai sitten keittiössä hääräsi varmasti sellainen kokin alku, joka haaveili tekevänsä fine dining-ruokaa. Menu vaikutti hienolta ja houkuttelevalta eivätkä hinnat päätä huimanneet. Valitsin listalta possua taikinakuoressa eli pork wellingtonin. Annoksen kanssa tarjottiin vielä krokketeja ja kirsikkakastiketta. Ei kai sellainen annos voi huono olla? No kyllä vaan voi, jos ei ymmärrä kunnioittaa raaka-aineita. Alkuun heti positiivinen maininta todella hyvin kypsennettystä possusta sekä melko maukkaista perunakroketeista. Possu olisi voinut olla myös todella hyvää, jos taikinakuoren väliin ei olisi sujautettu jonkinlaista maapähkinävoin tapaista tahnaa ja jos possun maustamisessa olisi muistettu suola. Lisäksi kirsikkakastiketta oli levitelty pitkin lautasta niin anteliaasti, että kaikki suorastaan lillui tässä jälkiruokakastikkeen makuisessa tökötissä. Kastiketta oli myös kaadettu taikinakuoren päälle, jolloin epäilemättä käy niin, että rapea taikinakuori muuttuu epämääräiseksi mössöksi. Annos oli makujen sekamelskaa ja olo oli jälkeenpäin hyvin hämmentynyt. Eipä ollut kehumista isänikään kana-annoksessa, joka puolestaan lillui mansikkakastikeessa. Ravintolasta näytti tosin lähtevän muutama ilmeisen tyytyväinen asiakas, joten ehkä valitsimme väärät annokset... Vai olenko vain liian kriittinen?

Hypätään Latviasta suoraan Puolaan, Szczecin kaupunkiin, jossa kohdalleni osui todella maukas annos vaikka ruokalistan sisällöstä ei ollutkaan mitään käsitystä. Kielimuuri aiheutti myös pienehköä hämmennystä, mutta sen verran tarjoilija osasi meille selventää, että "tuossa on possua" ja "tuossa on kanaa". Ja sehän selvennys riitti meille, vaikka annokset tulikin valittua silmät kiinni ja sormi ruokalistaan-menetelmällä. Aksamitna watrobka, no sehän kuullostaa hyvälle.

 Kotletti ja kanan maksaa

Suomeksi siis kanan maksaa ja sipulia. Oli kyllä hyvää vaikka muita lisukkeita annoksessa ei ollutkaan. Sipuli oli ihanan makeaksi karamellisoitunutta ja vaikka maksa olikin läpikypsää niin se ei ollut lainkaan kuivaa. Tätä annosta voisi joskus kokeilla kotonakin...

Puolan jälkeen Saksa alkoi jo häämöttää ja koska olin hehkuttanut koko matkan currywurstia niin sitä oli löydettävä jostakin. Jos olet joskus matkustamassa erityisesti Berliiniin (jota suosittelen myös todella lämpimästi), niin nappaa evääksi lautasellinen tätä makkaraherkkua tomaattisen kastikkeen, curryjauheen ja sämpylän siivittämänä! 

Saksassa yövyimme aivan Tanskan rajan lähettyvillä Flensburgin kaupungissa, joka oli viihtyisä kaupunki erityisesti sen takia, että löysin tuota edellä mainittua kauan kaivattua herkkua.

Currywurst ja jättiannos ranskalaisia.

Söimme Roter Hof-nimisessä ravintolassa, joka oli varsinainen löytö. Iso ulkoterassi, maukasta ruokaa, Flensburgin panimon olutta ja kohtuulliset hinnat laatuun ja palveluun nähden. Currywurst-annos oli todella onnistunut. Kastike oli ihanan mausteinen ja makkara oli todella lihaisa. Ranskalaisia annoksessa oli ehkä hieman liikaa, olisin voinut vaihtaa ne vaikka toiseen makkaraan... Annokseen kuului vielä pieni kippo currymajoneesia.

Mutta koska kaikki reissut tulevat joskus päätökseensä niin on aika päättää myös tämäkin postaus. Jälkiruoalle on tottakai aina tilaa, joten tässä terveisiä vielä Tukholmasta.

Nautinnollista ja herkullista juhannusta kaikille ja palataan taas uusien reseptien merkeissä. Cheers!