Currywurst-kastike

Kesän makkarakiintiö saattaa joillakin olla jo täynnä, mutta ei onneksi vielä tässä huushollissa. Olin juhannuspäivänä ostanut Pollin Pihalta Vapolan angustäyslihamakkaraa ja vakuumipakkaus oli viheliäisesti mennyt rikki, joten sain oivan tilaisuuden kokeilla tätä reseptiä.

Yksinkertaisimmillaan currywurst-kastikkeen voi valmistaa ketsupista ja curryjauheesta, mutta tämän kastikkeen eteen kannattaa nähdä hieman vaivaa!

Currywurst-soosi

1 sipuli
tilkka öljyä
2 tl curryjauhetta
1 tl savustettua ja tulista paprikajauhetta
1 tlk kuorittuja tomaatteja mehuineen (400g)
1/4 dl sokeria
2 rkl viinietikkaa
1 tl worcesterkastiketta
ripaus suolaa

Kuutioi sipuli ja kuullota kattilassa öljyn kanssa noin 5 minuuttia. Lisää curry ja paprikajauhe ja anna paistua hetki, jotta maut vahvistuvat. Lisää sitten tomaatit (muussaa kauhalla pienemmäksi), sokeri, viinietikka ja worcesterkastike. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä noin 35-40 minuuttia, sekoita välillä. Soseuta kastike sauvasekoittimella, ja tarjoa kokonaisen grillatun (bratwurst)makkaran päällä tai paistettujen makkarapalojen kanssa. Kylkeen vielä hyvää leipää tai ranskalaisia!

Mökkihöperön jäätee

Mahtava juhannus takana! Ihanaa porukkaa koolla, pihapelejä, grillaamista ja chillaamista. Ei sitä pieni ihminen muuta kaipaakaan. Ruoatkin valmistuivat miltei itsestään vaikka pientä säätöä aiheutti se, että mökistämme puuttui muutamia oleellisia juttuja kuten esimerkiksi tyynyt ja peitot. Ja sytytysneste. Ja grillipihdit. Ja ainiin se grilli, joka oli vielä alkuperäisessä pakkauksessaan. Pojat kokosivat sen kuitenkin vauhdilla kasaan.

Kurvasimme mökille jo torstaina. Olin valmistanut etukäteen elämäni ensimmäisen lasagnen, koska nälkä oli ennustukseni mukaan melko huutava työpäivän ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen. Itselläni ei tosin ollut työpäivää enkä ollut kuskina, mutta nälkä oli silti. Lasagne oli hyvää, mutta julkaisen reseptin vasta sitten kun se on täydellistä.

Juhannuksen ruokiin kuului myös possunkylkeä, sitruunalla ja valkosipulilla marinoitua kanaa, halloumia, kasvisnyyttejä, makkaraa, silliä ja tietysti uusia perunoita. Pannulla karamellisoidut salottisipulit olivat myös herkkua. Pannulle öljyä ja voita, halkaistut sipulit paistumaan ja sekaan hieman hunajaa, etikkaa ja suolaa. Avot!

Juhannuspäivänä teimme turistikierroksen Kustaviin. Matkan varrella pysähdyimme Pollin Pihaan, josta saa taivaallista tyrnikakkua. Paikka on ihanan tunnelmallinen ja myynnissä on muun muassa ekologisia vaatteita, koruja ja jos nälkä yllättää, niin tarjolla on myös lohikeittoa, saaristolaisleipää ja tyrnivoita.

Lahdenperäntie 142, Taivassalo

Matkalla Kustaviin muistelimme haikaillen erästä purjehdusreissua ja erityisesti jossain Turun saariston kupeessa nautittuja merimiehenkaataja-nimisiä shotteja, joista meinasi lähteä taju. Oikeaa paikkaa ei Kustavista löytynyt, joten istahdimme hetkeksi Peterzens-ravintolan terassille siemailemaan siideriä ja kuuntelemaan livemusiikkia. Kaikin puolin nautinnollinen juhannus!

Muut suuntasivat sunnuntaina takaisin kotiin, mutta itse jäin vielä fiilistelemään mökkielämää ja luonnon rauhaa. Maanantaiaamuna vanhempieni mökin pöydältä löytyi miltei pilaantumassa olevia raparperin paloja, jotka onnistuin juuri ja juuri pelastamaan traagiselta kohtalolta. Löysin myös todella kypsiä aprikooseja, pilkoin ne ja heitin raparperin palojen kanssa kattilaan. Ensin ajattelin valmistaa kiisseliä, mutta päädyinkin jääteehen, koska juuri samalla hetkellä aurinko näyttäytyi muutaman minuutin!

Mökkihöperön jäätee

Tee:

7 dl vettä

1-2 pussia teetä

Liemi:

2,5 dl raparperin paloja

3 aprikoosia paloina

2,5 dl vettä

1 dl sokeria

Valmista ensin tee. Kiehauta vesi ja hauduta haluamaasi teetä muutama minuutti. Itse käytin Earl Greytä, mutta suosittelen jotain miedomman makuista teetä. Kaada hautunut tee pulloon tai kannuun jäähtymään.

Laita kattilaan vesi ja lisää raparperi- ja aprikoosipalat sekä sokeri. Anna porista miedolla lämmöllä noin 25 min. Siivilöi liemi ja lisää teen joukkoon. Tarjoa kylmänä. Lisää vettä tai teetä sekaan, jos jäätee on mielestäsi liian makeaa. Tai lisää sokeria, jos siltä tuntuu. Makuasioita.

Pullon tai kannun pohjalle kerääntyy helposti hedelmälihaa, joten sekoita jääteetä ennen tarjoilua.

Matkamuistelot

Nyt kun pahin matkaväsymys alkaa olla jo historiaa, niin ajatukset voi kohdistaa matkan muistelemiseen ja kuvien ihailuun. Kahden viikon aikana kiersimme isäni kanssa Itämeren ympäri autolla. Helsingistä Tallinnaan laivalla, sieltä Haapsalun kautta Pärnuuseen. Virosta jatkoille Latvian ja Liettuan kautta Puolaan. Puolasta Saksaan ja sieltä Tanskan kautta Ruotsiin. Yövyimme usein pienemmissä kaupungeissa ja ajelimme rannikkoa pitkin aina kun se oli mahdollista. Erityisesti matkasta jäi mieleen upeat hiekkarannat, jotka ammottivat vielä tyhjyyttään. Hellettä riitti, mutta vesi oli vielä melko kylmää ainakin tälläisen vilukissan mielestä. Varpaat tuli kyllä kastettua rantaveteen, mutta muuten pysyin visusti pehmeällä rantahietikolla.

Klaipeda, Liettua

Matkan varrella nautitut ruoat eivät aina olleet varsinaista kulinaristista ilotulitusta. Pienistä kaupungeista oli välillä vaikeaa löytää ravintolaa, joten vaihtoehdot olivat joskus vähissä. Onneksi hyviäkin makumuistoja mahtui mukaan.

Latviassa pysähdyimme matkan varrella Jurmalaan, joka on Baltian maiden suurin merenrantakylpyläkaupunki. Kävelimme kävelykatua pitkin ja etsimme jotain kevyttä lounasta. Tällä kertaa ravintolavaihtoehtoja oli paljon ja päädyimme Alus Krodzins-nimiseen ravintolaan. Seljanka-keitto kuullosti sopivalta pieneen suolaisen nälkään.

Seljanka

Keitto oli oikein maukas ja sisälsi muun muassa savustettua kinkkua. Keiton kaverina tarjottiin latvialaista ruisleipää, jossa on vahva kuminan maku. Isäni valitsema päivän keitto näytti jo kertaalleen syödyltä, joten siitä en edes viitsinyt ottaa kuvaa... Makukin oli mielenkiintoinen.

Latviassa koin myös ehkä elämäni oudoimman ruokakokemuksen eikä siitä ole edes kuvaa, joten jokainen käyttäköön mielikuvitustaan. Yöpymässämme hotellissa ravintolapuoli oli ilmeisesti melko uusi juttu tai sitten keittiössä hääräsi varmasti sellainen kokin alku, joka haaveili tekevänsä fine dining-ruokaa. Menu vaikutti hienolta ja houkuttelevalta eivätkä hinnat päätä huimanneet. Valitsin listalta possua taikinakuoressa eli pork wellingtonin. Annoksen kanssa tarjottiin vielä krokketeja ja kirsikkakastiketta. Ei kai sellainen annos voi huono olla? No kyllä vaan voi, jos ei ymmärrä kunnioittaa raaka-aineita. Alkuun heti positiivinen maininta todella hyvin kypsennettystä possusta sekä melko maukkaista perunakroketeista. Possu olisi voinut olla myös todella hyvää, jos taikinakuoren väliin ei olisi sujautettu jonkinlaista maapähkinävoin tapaista tahnaa ja jos possun maustamisessa olisi muistettu suola. Lisäksi kirsikkakastiketta oli levitelty pitkin lautasta niin anteliaasti, että kaikki suorastaan lillui tässä jälkiruokakastikkeen makuisessa tökötissä. Kastiketta oli myös kaadettu taikinakuoren päälle, jolloin epäilemättä käy niin, että rapea taikinakuori muuttuu epämääräiseksi mössöksi. Annos oli makujen sekamelskaa ja olo oli jälkeenpäin hyvin hämmentynyt. Eipä ollut kehumista isänikään kana-annoksessa, joka puolestaan lillui mansikkakastikeessa. Ravintolasta näytti tosin lähtevän muutama ilmeisen tyytyväinen asiakas, joten ehkä valitsimme väärät annokset... Vai olenko vain liian kriittinen?

Hypätään Latviasta suoraan Puolaan, Szczecin kaupunkiin, jossa kohdalleni osui todella maukas annos vaikka ruokalistan sisällöstä ei ollutkaan mitään käsitystä. Kielimuuri aiheutti myös pienehköä hämmennystä, mutta sen verran tarjoilija osasi meille selventää, että "tuossa on possua" ja "tuossa on kanaa". Ja sehän selvennys riitti meille, vaikka annokset tulikin valittua silmät kiinni ja sormi ruokalistaan-menetelmällä. Aksamitna watrobka, no sehän kuullostaa hyvälle.

 Kotletti ja kanan maksaa

Suomeksi siis kanan maksaa ja sipulia. Oli kyllä hyvää vaikka muita lisukkeita annoksessa ei ollutkaan. Sipuli oli ihanan makeaksi karamellisoitunutta ja vaikka maksa olikin läpikypsää niin se ei ollut lainkaan kuivaa. Tätä annosta voisi joskus kokeilla kotonakin...

Puolan jälkeen Saksa alkoi jo häämöttää ja koska olin hehkuttanut koko matkan currywurstia niin sitä oli löydettävä jostakin. Jos olet joskus matkustamassa erityisesti Berliiniin (jota suosittelen myös todella lämpimästi), niin nappaa evääksi lautasellinen tätä makkaraherkkua tomaattisen kastikkeen, curryjauheen ja sämpylän siivittämänä! 

Saksassa yövyimme aivan Tanskan rajan lähettyvillä Flensburgin kaupungissa, joka oli viihtyisä kaupunki erityisesti sen takia, että löysin tuota edellä mainittua kauan kaivattua herkkua.

Currywurst ja jättiannos ranskalaisia.

Söimme Roter Hof-nimisessä ravintolassa, joka oli varsinainen löytö. Iso ulkoterassi, maukasta ruokaa, Flensburgin panimon olutta ja kohtuulliset hinnat laatuun ja palveluun nähden. Currywurst-annos oli todella onnistunut. Kastike oli ihanan mausteinen ja makkara oli todella lihaisa. Ranskalaisia annoksessa oli ehkä hieman liikaa, olisin voinut vaihtaa ne vaikka toiseen makkaraan... Annokseen kuului vielä pieni kippo currymajoneesia.

Mutta koska kaikki reissut tulevat joskus päätökseensä niin on aika päättää myös tämäkin postaus. Jälkiruoalle on tottakai aina tilaa, joten tässä terveisiä vielä Tukholmasta.

Nautinnollista ja herkullista juhannusta kaikille ja palataan taas uusien reseptien merkeissä. Cheers!

Neitsytperunafestivaalit

Itämerikierros on nyt saatu päätökseen ja takana on tuhansia ajettuja kilometrejä, upeita maisemia, jännittäviä käänteitä ja tietenkin hyviä sekä pa.. no mielenkiintoisia ruokamuistoja. Mutta ennen kuin alan tarinoimaan matkasta sen enempää, niin on pakko hehkuttaa erästä tapahtumaa. Aivan sattumoisin selailin perjantaiaamuna Turun Sanomien makasiinilehteä Makujen saaristo. Lehti keskittyy tällä kertaa Vakka-Suomen saaristoon ja se sisältää ihania vinkkejä pienistä putiikeista ja paikallisista herkuista. Suosittelen vilkaisemaan, varsinkin jos olet suuntaamassa esimerkiksi Kustaviin. Matkan varrelta löytyy aikamoisia helmiä... Lehdestä löytyy myös infoa Turun tulevista ruokatapahtumista, ja bongasinkin mainoksen Neitsytperunafestivaaleista, joita vietetään juuri tänä viikonloppuna Panimoravintola Koulun pihalla.

Matkaväsymys unohtui aika pian sen jälkeen kun lueskelin paikalle saapuvista turkulaisravintoloista; Hus Lindman, Ludu, Teini, Svarte Rudolf... Luvassa siis ilmeisesti hyvää ruokaa? Koulun pihalle siis, sateesta huolimatta!

Tapahtuma alkoi perjantaina kello kaksi ja olin haukkana paikalla juuri kun festivaalit oli saatu käyntiin. Sää oli varsin vastenmielinen, mutta paikalle oli tullut porukkaa silti ihan kiitettävästi. Päivän ohjelma alkoi runoilija Heli Laaksosen esiintymisellä ja jatkui ruokarauhan julistuksella ja kokataan torilla-kilpailun voittajien palkitsemisella. Bloggaajatkin oli otettu huomioon ja kilpailussa palkittiin ensimmäinen NPF-bloggari. Lisää infoa löytyy osoitteesta neitsytperunafestivaali.fi. Itse suuntasin suoraan ruokakojuille, joten lavan tapahtumat jäivät hieman pimentoon... Tässä ravintoloiden antia, enjoy!

Ludu

 

Panimoravintola Koulu

Svarte Rudolf

Ludu tarjosi kahta erilaista makkaraa, perunasalaattia ja omaa sinappia. Järkyttävän hyvää! Koulun annos oli myös suussa sulavaa... rosmariinisuolalla maustettua varhaisperunaa, ylikypsää karitsanrintaa ja kurkkuvaahtoa. Todella herkullinen yhdistelmä. Svarte Rudolf tarjosi kesäleipää, joka sisälsi sokerisuolattua lohta, silliä, varhaisperunaa ja parmesanmajoneesia. Makea saaristolaisleipä sopi hyvin suolaisen päällisen kanssa. Annokset lunastettiin ruokalipukkeilla, joita sai ostaa info-pisteestä 6 euron kappalehintaan tai vaihtoehtoisesti nälkäisemmille 3 lipuketta hintaan 15 euroa. Nämä annokset olivat ainakin rahansa arvoisia!

Tapahtumassa oli hyvä tunnelma sateesta huolimatta. Ilma näyttää tälläkin hetkellä pilviseltä, mutta jos mielesi tekee taidolla tehtyä ruokaa niin suosittelen tapahtumaa lämpimästi. Taste of Helsinki jäi nyt välistä, mutta ei haittaa. Eläköön varhaisperuna!

Turussa taas: epäonnistuneet muffinit ja onnistunut prociutto-päärynäsalaatti

Eilen tuli kierreltyä Turun kirpputoreja siinä toivossa, että löytäisin kesäistä inspiraatiota keittiöön vaikka uuden tarjoiluastian muodossa. Tällä kertaa jouduin kyllä pettymään vaisun tarjonnan takia. Yksikään kirpputorin astia ei puhutellut mielikuvitustani tai sitten se puhutteli lompakkoani siihen malliin, että sai jäädä suosiolla hyllyyn. Olen tosin aikamoinen astioiden ja kippojen hamstraaja, joten ehkä olisi taas aika tutkia tarkemmin kaapin sisältöä. Kotona keittiön kaapit ovat muutenkin sellaista sorttia, että perälle unohtuu tavara jos toinenkin. Mutta kaappiin mahtuu piiloon, jos hassulle päälle sattuu. Oli sitäkin joskus pakko kokeilla...

Noh, juuri kun viimeisetkin inspiraation rippeet olivat katoamassa nuhjuisten kirppispaitojen sekaan, niin löysin muutaman aarteen... Ulkomaalaisia ruokalehtiä, yes please!

  

Ah, ihania kuvia ja uusia reseptejä! No siitähän se innostus sitten lähti liikkeelle. Vanhempien nurkista löytyi kypsiä banaaneja, maapähkinävoita, kananmunia...

Näin jälkeenpäin toivon, että olisin käyttänyt energiani muuhun kuin uuden reseptin kehittelemiseen. Suunnitelmissani oli tehdä banaani-maapähkinämuffineja, mutta lopputulos oli jotain ihan kamalaa. Valmistamani taikina näytti kyllä sopivalta ja se maistuikin hyvältä, joten taikina muffinimuotteihin ja eikun uuniin! Ajattelin, että kohta koko rappukäytävään kantauisi herkullisten leivonnaisten makea tuoksu. Mutta kuinkas sitten kävikään. Puoli tuntia oli kulunut ja muffinit olivat yhtä kalpeita kuin oma, kauhistunut naama. Kas kummaa, grillivastus päällä. Muffinit pois uunista, tasalämpö päälle ja hieman lisää odottelua... Oli siinä välissä pakko tehdä pieni testimaistelu ja muffini maistui aavistuksen banaanin makuiselta, raa'alta taikinalta. Toimiva muistutus siitä, että joskus kannattaa luottaa niihin testattuihin ja hyväksi havaittuihin resepteihin ilman omia sooloiluja ja tarkistaa myös uunin säätämiset. Mutta se siitä muffiniseikkailusta. Tähän väliin helppo ja toimivaksi todettu makuyhdistelmä vaikka juhannuspöytään:

Tarvitset kypsiä päärynöitä, prosciuttoa, homejuustoa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Asettele päärynälohkot ja kinkkusiivut lautaselle ja murusta homejuusto päälle.

Pientä hiljaiseloa on luvassa, koska tänään lähden reissaamaan Itämereä ympäri. Paluupäivä on vielä tuntematon, mutta tiedossa on siis matkakertomuksia ja toivottavasti lukemattomia ruokakuvia reissun päältä!