Pieni pintaraapaisu: Etelä-Korea - Soul

Nyt on reissut reissattu ja on aika jäsentää kaikki ne mieleenpainuvat ja ei niin mieleenpainuvat ruokaelämykset blogiin. Ruokakuvia löytyy ylivoimaisesti eniten, kameran loput kuvat ovat kissakuvia (kaikki minua vähääkään tuntevat tietävät tämän älyttömän kissafanituksen) ja jonkin sortin maisemaotoksia löytyy myös, onneksi. Ruokakuvamateriaalia siis riittää, mutta yritän olla kuvien kanssa kohtuullinen...

Kuukauden reissun aikana eli joulukuussa vierailimme sekä Etelä-Koreassa että Filippiineillä, mutta aloitan tällä erää Etelä-Koreasta, jossa vietimme yhteensä 5 päivää. Saavuille joulukuun alussa kevättakkiemme kanssa hyytävän kylmään pääkaupunkiin. Hotellin check in oli vielä tuntien päässä, joten lähdimme kiertelemään katuja ja etsimään lämmittävää lounasta.

Etelä-Korea on ruokamatkailijalle loistava kohde. Ruoka on edullista, erilaista ja herkullista. Katukeittiöitä ja ruokakojuja löytyy joka nurkan takaa. Eipä sitä tarvinnut hotellilta kauas lähteä kun jo näimme höyryäviä patoja ja houkuttelevan näköisiä ravintoloita tuntui löytyvän loputtomiin.

Oma tietämykseni korealaisesta keittiöstä oli ennen reissua varsin kapea. Olen tehnyt kerran kotikeittiössä bulgogia (marinoituja lihasuikaleita grillattuna/paistettuna ja mm. salaatinlehdillä tarjottuna) ja yhden kerran syönyt Helsingin (ja ilmeisesti Suomen ainoassa) korealaisessa ravintolassa Korea Housessa. Mikä olikaan siis parempi tapa tutustua paikallisiin herkkuihin kuin mennä paikan päälle, syödä, ihmetellä ja ottaa uusista ruuista selvää.

Ensimmäinen lounaamme oli (luultavasti) nimeltään seolleongtang, jota tarjotaan erityisesti Soulissa. Keitossa on käytetty muun muassa härän luita ja lientä haudutetaan monta tuntia tai kokonainen päivä. Liemi on miltei maitomaista ja hyvin miedon makuista. Ylemmässä keitossa on korealaisia mykyjä eli manduja, alemmassa keitossa lihasuikaleita ja tofua. Lisukkeena keskeltä pöytää löytyy kimchiä eli hapatettua kiinankaalia, joka maustetaan muun muassa chilillä ja inkiväärillä. Kimchi on todella koukuttava lisuke eikä korealaista ruokaa voi syödä ilman kimchiä. Hieman piti vieruspöydistä katsoa mallia, että kuinka tuota keittoa tulee syödä, skipataanko kaikki riisi kerralla vai mitä ihmettä. Tuosta öljyn näköisestä ruokajuomasta ei ole niinkään tietoa kuin vain se, että se oli kamalan makuista.

Dung (poop) bread

Väsymys ja vilu alkoivat kaupungilla yltyä melko kovaksi, joten pienet päiväunet olivat paikallaan. Oli ehkä pienoinen virhe nukkua iltaan asti, mutta minkäs teet kun väsyttää. Illalla suuntasimme tutkailemaan Kwang Jang Marketia, joka sijaitsi kävelymatkan päässä hotellilta.

Oli melko kylmä ilta, mutta kuumien ja houkuttelevien ruokien äärellä pari miinusastetta ei tuntunutkaan enää yhtään niin pahalta. Ihmiset istuivat toppatakeissaan lämmitetyille penkeille ja nauttivat sulassa sovussa lempiannoksiaan vierekkäin. Muita turisteja ei näkynyt missään, joten saimme osaksemme uteliaita katseita ja maistiaisia.

Maistoimme nokdu bindaetteok-pannukakkuja, joissa on käytetty runsaasti idätettyjä mungpapuja. Yksi pannukakku riitti hyvin kahdelle, ja lisukkeena tarjottiin tietenkin kimchiä. Iltapalaksi nappasimme vielä mukaan ttheokbokkia, joka on näin vapaasti selitettynä pehmeitä riisikakun paloja (todella) tulisessa kastikkeessa. Tästä pikaruoasta ei todellakaan tullut omaa suosikkiani vaikka se onkin hyvin yleinen pikaruoka Koreassa.

Kaiken kaikkiaan Kwang Jang Market on loistava paikka tutkia ja syödä paikallisia herkkuja, ja sinne kannattaa todellakin lähteä tyhjin vatsoin.

Reissutarinat jatkuvat taas kun läppäri saapuu matkoiltaan!