Nyt muutama sananen Food & Fun tapahtumasta. Islannissa tapahtuma on pyörinyt jo 13 vuotta. Tapahtuman aikana vierailevat keittiömestarit saapuvat kokkailemaan valittuihin ravintoloihin ja menu mietitään yhdessä ravintolan henkilökunnan kanssa. Tänä vuonna Food & Fun-tapahtuma levittäytyi suureksi ilokseni Turkuun. Ravintoloista mukana olivat Pinella, Kaskis, Hus Lindman, Smör, Mami, Karu Izakaya, Ludu, E. Ekblom ja Ravintolaiva Cindy eli aikamoinen nippu loistavia paikkoja. Jokainen ravintola tarjosi kiinteähintaisen, neljän ruokalajin kokonaisuutensa maailmalta matkanneiden keittiömestareiden siivittämänä.
Olin pöytävarauksen kanssa hieman myöhään liikkeellä, koska monessa paikassa lauantait olivat jo täyteen buukattuja. Päädyin Ravintolaiva Cindyyn, jossa olen vieraillut aikaisemminkin. Ruoka painottuu luomuun ja lähiruokaan ja sama teema näkyi myös Food & Fun-menussa. Cindyn vieraaksi saapui Chris Parsons Bostonista, palkitusta Steel & Rye-ravintolasta.
Olin varannut pöydän isälleni ja itselleni lauantaille kello 17. Ravintolassa oli vielä tuolloin melko hiljaista ja rauhallista, joka meitä ei haitannut lainkaan. Palvelu oli heti alkuun huomaavaista ja saimme rauhassa tutkailla ruokalistaa.
Keittiön tervehdys yllätti iloisesti, varsinkin kun odotin suupalan kokoista herkkua. Amuse bouche sisälsi kylmäsavulohta, särkeä ja taimenta Förlön saarelta Ahvenanmaalta, ilmakuivattua porsaan niskaa ja luomukvinoaa Liedosta. Annos oli mukavan raikas ja herätti hyvin ruokahalun. Erityisesti oikealla komeileva kylmäsavulohi, jogurtti, tilliperuna ja mummonkurkku saivat makunystyrät tanssimaan. Aivan ihana yhdistelmä!
Alkuruoaksi nautimme keittoa Nousiaisten herkkutateista ja Wanhantuvan ankkaa neljällä tavalla. Liemi oli melko suolaista meidän molempien makuumme, mutta kun lusikkaan kokosi sopivasti kaikkea niin suolaisuus ei ollut enää hallitseva. Ankka oli mureaa ja ankanmunan alkaa oleva herkkutattimuhennos hyvää, mutta annos meni syödessä melko epämiellytävän näköiseksi. Esteetikko tai ei, maut olivat kuitenkin kohdallaan.
Pääruoka koostui Rintalan tilan luomukaritsasta, kaalista ja romescokastikkeesta. Karitsa oli todella mureaa ja kaali oli toimiva lisuke. Miksen käyttäisi itsekin kaalia samalla tavalla; kaali suikaleiksi, vähän voita pannuun ja paistetaan hetki. Romescokastiketta olisi voinut olla enemmänkin, kun kerta sekin oli niin hyvää.
Ennen varsinaista jälkiruokaa pöytään tarjoiltiin Herkkujuustolan Heidiä eli pehmeää valkohomejuustoa, luomuspelttinäkkäriä, luomuviinirypälehilloketta ja marja-aroniaa Paimiosta. Kyllä Suomessa osataan tehdä hyvää juustoa. Kaikille niille, joille marja-aronia on tuntematon niin pieni varoituksen sana; marjat ovat todella kirpeitä!
Jälkiruokaa odotin mielenkiinnolla, joka oli jäätelöä Saloniemen vuohen raakamaidosta, Cindyn saaristolaisleipää, luomutyrniä ja mehiläisten keräämää siitepölyä Sastamalasta. Hieman skeptisenä mietiskelin leivän osallisuutta jälkiruoassa, mutta voissa paistettu ja hunajalla sivelty saaristolaisleipä todellakin toimi annoksessa hyvin. Jäätelökin oli juuri sopivan makeaa ja koostumus oli samettisen pehmeä. Siitepöly oli melko rakeista ja kovaa, joten olisin pärjännyt ilmankin. (Tosin siitepöly on todella terveellistä ja se sisältää paljon vitamiineja ja mineraaleja.)
Palvelu oli koko vierailumme ajan loistavaa ja ruoista ehdittiin kertoa tarkkaan, ilman kiirettä. Cindyn on ruokapaikkana viihtyisä ja arvostan todella sitä, että se suosii luomua ja lähiruokaa. Tällöin tutuksi tulevat monet pienyrittäjät ja uudet, kiinnostavat maut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti